Kesällä 2016 Simojokeen nousi seurantahistorian suurin lohimäärä ja Tornionjoellakin nousulohimäärät hipoivat kahden vuoden takaista ennätystä. Hyvää lohikesää varjostivat kuitenkin Tornionjoella jatkuneet nousulohien kuolemat sekä merkit lohenpoikasten M74-kuolleisuuden kasvusta.
Simojokeen nousi kesän mittaan yhteensä noin 5400 lohta kudulle, ja huippuvaelluksen aikana nousi yli 300 lohta päivässä. Aiempi ennätys on vuodelta 2014, yhteensä 3800 lohta. Tornionjoella Kattilakosken luotauspaikan ohitti viime kesänä noin 100 000 lohta ja enimmillään lohia nousi 6000 päivässä. Lohien kokonaismäärä jäi Tornionjoella vajaat 2000 yksilöä pienemmäksi kuin ennätysvuonna 2014. Molempien jokien lohikannat ovat elpyneet vähitellen jo 1990-luvulta lähtien.
Aikainen kutuvaellus
Suurimmat päivittäiset nousulohimäärät jokiin havaittiin 1−2 viikkoa ennen juhannusta, mikä on noin kaksi viikkoa vaellushuipun tavanomaista ajoittumista varhemmin. Edellinen talvi Itämerellä oli leuto ja merivesi selvästi tavanomaista lämpimämpää. Tämä selittää osaltaan lohen aikaista kutuvaellusta. Lohet olivat myös kasvaneet meressä nopeasti, mahdollisesti pohjoisen Itämeren hyvän ravintokalatilanteen takia, mikä saattoi aikaistaa kutuvaellukselle lähtöä.
Tornionjoesta vaelsi merelle ennätysmäärä poikasia
Viime kesänä Tornionjoelta lähti merelle noin 2 miljoona lohenpoikasta, mikä on aiempien vuosien poikasmääriin nähden puoli miljoonaa enemmän. Merelle vaeltavat poikaset olivat peräisin vuosien 2012 ja 2013 kuduista, jolloin nousulohimäärät olivat selvästi aiempaa suurempia.
Simojoelta merelle lähti viime kesänä noin 30 000 poikasta, mikä on samaa suuruusluokkaa kuin muutamina edellisvuosina. Vaikka Simojoella nousulohimäärät olivat vuosina 2012−2013 Tornionjoen tavoin suurempia kuin aiemmin, runsastunut kutu ei kuitenkaan kasvattanut poikasmääriä. Simojoella lohen kudun onnistuminen onkin vaihdellut vuosittain enemmän kuin Tornionjoella.
Ylimääräistä kuolleisuutta
Tornionjoella, kuten muutamilla muillakin Itämeren lohijoilla, on havaittu viime vuosina kudulle nousevien lohien huomattavaa kuolleisuutta. Näiden kuolemien ei ole toistaiseksi havaittu vähentäneen poikastuotantoa, mutta jatkuessaan riittävän suurena kuolleisuus tulee epäilemättä näkymään myös poikastuotannossa. Suomen ja Ruotsin kalatautien seurannasta ja tutkimuksesta vastaavat viranomaiset (Evira ja Statens veterinärmedicinska anstalt) selvittävät parhaillaan kuolleisuuden syitä.
Toinen huolestuttava seikka on viimeisen vuoden aikaiset havainnot, että lohen pienpoikasia tappava M74-kuolleisuus olisi jälleen kasvussa molemmilla joilla. Vielä ei kuitenkaan pystytä arvioimaan, kuinka suureksi kuolleisuus kasvaa. 1990-luvulla M74-kuolleisuus uhkasi jopa lohikantojen olemassaoloa, mutta kuolleisuus väheni 2000-luvun tultaessa ja lähes hävisi. M74-kuolleisuus johtuu B1-vitamiinin (tiamiinin) puutoksesta kutulohien mädissä. Puutos aiheutunee liian runsaasta rasvaisen, nuoren kilohailin osuudesta lohen ravinnossa. Vuonna 2014 Itämerellä syntyi vuosikausiin voimakkain kilohailin vuosiluokka, jota lohet ovat käyttäneet ravintonaan vuodesta 2015 alkaen.
Luonnonvarakeskus seuraa kaikuluotaimilla jokeen kudulle nousevien lohien määrää ja vaelluksen ajoittumista. Tornionjokeen nousee kutulohia enemmän kuin laskennoissa havaitaan, koska osa lohista jää 100 kilometriä jokisuulta ylävirtaan sijaitsevan kaikuluotauspaikan alapuoliselle jokiosuudelle. Lohen poikastuotantoa seurataan molemmissa joissa sähkökalastamalla ja merivaellukselle lähtevien vaelluspoikasten tutkimuspyynnillä.
Lisätietoja myös:
Tornion- ja Simojoen nousulohiseuranta
Itämeren lohen lisääntymishäiriö ‒ M74-oireyhtymä
Lähde: Luke 22.12.2016
