Itämeren neuvoa-antavan komitean, BSAC:n kokous järjestettiin tällä kertaa Puolan Gnydiassa ja kokoukseen saattoi osallistua myös etänä. Paikalla oli reilut kaksikymmentä varsinaista kokousedustajaa ja etänä keskustelua seurasi saman verran ilmoittautuneita. Mukana oli myös EU:n DG Maren, BALTFISH:n ja eri maiden edustajia sekä tarkkailijoita.
The Baltic Sea Advisory Council (BSAC) perustettiin maaliskuussa 2006 EU:n päätöksellä luoda kalastussektorille alueellisia neuvoja antavia komiteoita. Liitto on ollut toiminnassa mukana alusta saakka. BSAC:n toimintaan liittyy monenlaisia kokouksia, ja tällä kertaa kyseessä oli toimeenpanevan komitean eli Ex Comin tilaisuus. Tätä kokousta varten olivat jo aiemmin kokoontuneet työryhmät, jotka valmistelevat sovitut asia, joita Ex Com käsittelee ja muodostaa lausunnot yleiskokoukselle.
Tärkeän kokouksen puheenjohtajana toimi Jarek Zielinski (Fish Producers’ Organisation Baltyk) ja tilaisuus pidettiin vanhassa arvokkaassa kiinteistössä Gnydiassa. Puheenjohtaja avasi tilaisuuden toteamalla, että nyt luodaan tulevaisuutta ja aika näyttää minkälaiseksi se tulee.
Kokousrutiinien mukaisesti ensi soviteltiin agenda, luettiin kokoukseen osallistumattomien edustajien anteeksipyynnöt ja aloitteet. Tavallisesta startista poiketen esille tuli Baltic Waters 2030 – järjestön pyyntö liittyä mukaan BSAC:n toimintaan. Sihteeristö ilmoitti, että vastaus siirrettiin tämän kokouksen käsiteltäväksi, ja järjestölle tarjottiin tarkkailijan roolia. Tämä ei kuitenkaan kelvannut. Puheenjohtaja alusti sihteeristön päätöstä ja hakemusta kertomalla, että kyseinen organisaatio vastustaa kaikkea troolipyyntiä, ja tätä on vaikeaa yhdistää BSAC:n toimintaan. Zielinski näki, että jos hakija vastustaa kalastusta, ei tässä yhteydessä voi toimia, koska BSAC on kalastusta käsittelevä ja edistävä organisaatio. Ilmeisesti kokouksen alkuvaihe vaikutti siihen, että normaalia polveilevaa keskustelua ei syntynyt, ja puheenjohtajan perustelut hyväksyttiin, ja asia siirtyy yleiskokoukselle.
Seuraavaksi päästiin rutiineissa vähemmän yllättäviin alustuksiin, työryhmien puheenjohtajien raportteihin. Demersal WG:n puheenjohtaja Teija Aho (Swedish Fishermen PO) kertoi, että viime kokouksessa oli aika loppunut kesken eikä esiteltävää raporttia syntynyt. Työtä jatketaan ja raportti luvattiin seuraavaan kokoukseen.
Pelagic WG:n puheenjohtajalla Jarek Zielinskillä ei ollut paljoakaan konkreettisempiä terveisiä, Työryhmän aiemmassa kokouksessa tarkemmin liiton nettisivuilla 6.10.) sovittiin silakan kiintiöneuvonannon osalta siirtää lausunnon muotoilu omalle ryhmälleen (Focus-group), mutta tuollaista ryhmää ei saatu kokoon.
Tämä herätti vilkkaan keskustelun, miksi näin. Puheenjohtaja vetosi ryhmän kokoon, joka hänen mielestään jäi liian pieneksi eli kolmeen jäseneen. Kommentoijat totesivat kuitenkin, että luku on kymmenen prosenttia työryhmästä, ja pitää riittää EU:n normikäytäntöjenkin mukaan. Samoin tuotiin painokkaasti esille, että kokous oli tuonut käytännössä yksimielisesti esille, että silakan kannanarviointiin tarvitaan lisää tutkimustietoa eli resursseja. Tämä viesti piti saada komissiolle ja tätä painottivat niin elinkeinon kuin ympäristöjärjestönkin edustajat. Komissio oli onneksi tätä kuulemassa ja vaikka virallinen muotoilu tulee vasta seuraavaan kokoukseen, niin viesti on mennyt perille.
Seuraavana listalla oli BALTFISH:n raportin esittely Ieava Zundienen (Ministry of Environment of the Republic of Lithuania- BALTFISH presidency) toimesta. Varsinainen asia ilmeni puheenjohtajan referoidessa EU:n DG Maren vastauskirjettä, mikä sisälsi monia tuttuja asioita, mutta tällä kertaa tunnustettiin mm. hylkeen ja merimetson vaikutukset, ja että asiaan ei ole saatu ratkaisua. DG Mare esitti, että asiassa on vastustajien otettava askel taaksepäin, ja löydettävä kompromissiratkaisu. Tämä kehotus tuli varsin suoraan, ja vaikka mukana olleet DG Maren edustajat eivät suoraan sitä toistaneetkaan, jäi yleiseksi käsitykseksi kuitenkin ajatus, että nyt myös komission puolella alkaa olla mitta täysi vuosien viivyttelylle.
Tiukempaa ja osin hätkähdyttävää tietoa toi kokoukselle Raúl Prellezo (Sustainable Fisheries Management (ICES) – AZTI ). Prellezo on vanhempi tutkija, PhD meritutkimuksessa ja keskittynyt erityisesti kalastuksen talousnäkymiin. AZTI on tiede- ja teknologiakeskus mikä rakentaa korkean tason projekteja YK:n kestävän kehityksen 2030 tavoitteiden kanssa linjassa olevien yhteisöjen kanssa.
Prellezo esitteli perusteellisesti näkymät EU:n kalastuslaivaston kannalta. Pääviesti oli, että 2020 muutti radikaalisti tilanteen, sitten tuli brexit ja polttoaineen hinnannousu. Nyt näyttää painajaismaiselta, kun tulevaisuutta tarkastelee, totesi Prellezo. Työn alla on useita raportteja niin EU- tasolla kuin kansallisellakin, ja tarkennuksia saadaan lähitulevaisuudessa, mutta viesti tuskin muuttuu. Prellezo kertoi tutkimustensa näyttävän, että talousvaikutukset kohdistuivat aiemmin enemmän suuren luokan kalastukseen, mutta vuoden 2020 jälkeen tilanne muuttui, ja nyt riskiryhmä on pienmuotoinen kalastus. Tämä tarkoittaa näissä analyyseissä alle 12 m:n alusten kalastusta. Itämerellä nettotulos melkein romahti, ja tämä poikkeaa muista EU-alueista, vaikka tarkasteltaisiin koko kalastusta. Saaliista suurilta aluksilta tulee 90 %, liikevaihdosta 80 %, ja nettoarvosta 84 %. Itämerellä suurien alusten tuottavuus kasvoi 2020 jälkeen 5 %, pienillä se laski 50 %!
Prellezon korutonta raporttia kommentoi suoraan komission DG Maren Angel Calvo. Hän kertoi myös taustoja, miten komissio käyttää avaintietoja taustalla analyysinä ja että niitä arvioidaan myös sosiaalisten vaikutusten kautta. Itämeri huolestuttaa häntäkin, myös ympäristön tilan muutokset siellä, mutta polttoaineen hinnannousu vaikuttaa nyt suoraan laivaston toimintaan. Raportti on kokonaisuutena 400 sivua ja tärkeä työkalu, summasi Calvo.
Komission kommentointi, tai lähinnä kommentoimattomuus aloitti vilkkaan debatin. Keskusteltiin kannattavuuskynnyksestä, mitä ei olla laskettu pienimuotoiseen kalastuksen kohdalla, ja selitys oli, että muuttujia on niin paljon, ettei tuloksista ole hyötyä koska eivät ole tarkkoja. Heitettiin kysymyksiä, että voisiko liian pieni tuki vaikuttaa Itämerellä huonoon kannattavuuteen? Samoin kalastettavia lajeja on vähän, ja jos ei ole kiintiötä, kalastetaan mitä voidaan eikä se ole välttämättä mitenkään kannattavaa. Kalastusta tapahtuu myös pelkkien pyyntipäivien vuoksi, jotta saadaan romutustuen raja ylitettyä, vaikka ei nyt edes tiedetä, mitä tuolta osin tulee tapahtumaan. Tämä kaikki voitaisiin välttää, jos komissio kertoisi, mikä tilanne on esimerkiksi tukien tai romutuksen osalta, eikä vain välttelisi vastuuta, summasi moneen kertaan Calvolta asiaa tivannut puolalainen Krzysztof Stanuch.
Seuraava pykälä, vihdoin, ja aiheena oli Itämeren kalastusmahdollisuudet ensi vuonna, ja alustajana oli BALTFISH:n edustaja Ieava Zundiene. Hän kertasi keskustelua ja tilanne, mitä on käyty neuvonannon pohjalta, ja luonnehti, että kompromissi saavutettiin varsin helposti, koska useimmat kiintiöt olivat selviä, eikä pitkiä keskustelua syntynyt. Lohi tietenkin keskustelutti vapaa-ajankalastajien toimesta ja pääaltaan silakkakiintiön esitysten ero komission ja neuvonannon välillä oli puhuttanut, mutta Zundiene piti kuitenkin lopputulosta hyvänä koska kompromissia ei ole syntynyt vuosiin ja nyt sellainen saavutettiin.
Kristov Priebe (Comissio DG Mare) kommentoi alustusta sanoin, ei suuremmin kommentoitavaa, mutta totesi että on hyvä, että kompromissi syntyi. Seuraava askel on, että komissio aloittaa keskustelun ICES:n kanssa ja työtä jatketaan.
Stanuch ärsyyntyi selvästi, monen muun edustajan ohella. Hän pyysi vastausta siihen, että miksi BSAC:n ehdotusta ei koskaan hyväksytä sellaisenaan, vaan komission esitys on aina linjassa WWF:n, vapaa-ajankalastajien ja luonnonsuojelijoiden esityksen kanssa? Miksi? Stanuch näytti kirjettä, joka on toimitettu komissiolle monta kertaa, ilman vastausta. Miten on mahdollista, että vaikka kalastusta on koko ajan vähennetty, ja kohdistettu uudelleen erilaisilla tukiprojekteilla, niin mitään ei ole tapahtunut, vaikka kaksikymmentä vuotta on suojeltu. Mitä siis haluamme. Haluamme, että komissio ottaa asiasta vastuu ja selvittää myös toisenlaiset näkökulmat. Puola on vähentänyt kalastusta 70 % ja komissio sanoo, että nyt ylikalastetaan! Olen hämmästynyt, ilmoitti Stanuch.
Komission Priebe vastasi ja pahoitteli, että kirjeeseen vastaaminen on viipynyt. Hän myös selitti, että he kuulevat ICES:ä, ja mm. BSAC:n mielipidettä ja huomioivat sosiaaliset ulottuvuudet. Paras mahdollinen tieto saadaan, riippumattomilta organisaatioilta, ja on ICES sellainen, summasi Priebe varsin kevyesti vakavaan huomautukseen. Tähän reagoi jopa ympäristötoimija Nils Höglund (Coalition Clean Baltic), toteamalla että jotain on tehty, ja tietoakin on, mutta on totta, että toimissa tai toimimattomuudessa on epäonnistuttu, koska ei ole kalastettavaa. EU kyllä kiinnittää huomiota pyydysten millimetreihin, ja tähän menee aikaa, ja se turhauttaa. Onko ICES sitten paras neuvonanto, ei ole tietoa, mutta koska muuta ei ole, tällä edetään, jatkoi Höglund.
Aiheesta jatkettiin pitkään ja polveilevasti, ja komission edustaja yritti selittää tilannetta parhain päin. Hän pahoitteli päätösten hitautta, ja lupasi jälleen ottaa asian komissiossa esille. Viimeinen kysymys Puolasta komissiolle kuului: mitä sitten tehdään, kun yhtään pienalusta ei enää ole? Vastausta ei saatu, mutta ehkä seuraavassa kokouksessa.
DG Maren Kristov Priebe pääsi sentään toviksi oman alustuksensa esittelyyn eli teknisten mittojen säätelyn pariin ja alusti päivityksistä. Jälleen kuitenkin taustalla ilmeni heikko ymmärrys vaikutuksista elinkeinoon ja heti osallistujat ottivat tuohon kiinni, ja peräsivät komission vastuuta yksityiskohtaisten teknisten tietojen julkaisemiseksi niin, että jokainen toimija tietäisi mitoitukset etukäteen. Esimerkiksi nostettiin pyydysvalmistus, jossa ei tiedetä, millä mitoilla niitä voidaan valmistaa ja käyttää. Tuota tietoa voi joutua odottamaan vuosia. Priebe lupasi, että tähän palataan ja asiasta tulee lisää tietoa, kun kokouksen raportti tehdään.
Vielä oli muutama aihe käsittelemättä, ja alustajat olivat tyynesti odottaneen vuoroaan. Uusi hallinnollinen projekti on jossain alkamassa ja karttaohjelmaa tehdään toisaalla. Kuusi tuntia kansainvälistä kokoustamista on työpäivä, ja elinkeinon näkökulmasta konkreettiset tulokset ovat hankalasti löydettävissä. Kuitenkin eri maiden ja toimijoiden välinen, EU:n tavoitteisiin sopeutettu keskustelufoorumi, joka kuitenkin saa ehdotuksia aikaan ja viestin komissiolle, on tämän päivän tapa toimia. Tilanne on pitkälle sama kuin toteamus ICES:n toiminnasta: näin edetään koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole.