Itämeren neuvoa-antavan komitean (BSAC) toimeenpaneva toimikunta ExCom kokoontui tällä kertaa Helsingissä Helcomin tiloissa. Tilaisuuden avasi komitean puheenjohtaja tanskalainen Esben Sverdrup-Jensenin. Paikalla oli noin neljäkymmentä komitean jäsentä ja tarkkailijaa.
Puheenjohtajan esitys aloitusrutiinien jälkeen oli, että tänään keskusteltaisiin vapaasti siitä, minkälaisena EU:n yhteinen kalastuspolitiikka YKP halutaan nähdä, ja pitääkö meillä ylipäänsä olla yhteistä politiikkaa tältä osin.
Yhteisellä kalastuspolitiikalla tarkoitetaan sääntöjä, joiden avulla säännellään EU-maiden kalastuslaivastoja ja suojellaan Euroopan kalakantoja. Monia toimia on saatettu voimaan vasta nykyisen ohjelmakauden aikana, joten tuloksien tarkastelu on vielä hankalaa. Nyt tämän kokouksen piti kuitenkin tuoda esille asioita, joita halutaan mukaan seuraavalle, 2021 alkavalle kaudelle.
Yleiskeskustelua johti Mogens Schou Tanskasta ja hän alusti, että kokouksen lähtökohtana oli nyt ottaa tulevan YKP:n asiat keskusteluun ensimmäistä kertaa. Myös hän esitti, että nyt keskusteltaisiin avoimesti, ilman taustaorganisaation agendaa. Kehotus otettiinkin hyvin vastaan, ja aiemmista kokouksista poiketen ajoittain syntyi monipuolista debattia, mikä toi esille jopa yhteisiä, osapuolia lähentäviä näkemyksiä.
Yhteisen kalastuspolitiikan keskeisiin asioihin liittyy kiintiöiden hallinnointi ja määrittely. Puheenvuoroissa todettiin, että MSY-mekanismi ei ole välttämättä ainoa tapa tuottaa kalastuksen ohjauksen tietoa vaan se voisi myös olla ekonominen lähtökohta, mikä voisi tuottaa tehokkaamman lopputuloksen. MSY sai kuitenkin tukea Itämeren osalta, vaikka sosioekonominen lähestyminen tuotiin esille useissa puheenvuoroissa pelkän kalakanta-arvioinnin sijaan tai rinnalle.
Kokous tunnisti kuitenkin neuvonannon ongelman, jossa kiintiöt, kuten on usein todettavissa, sahaavat ylös ja alas. Keskustelu lainehti monipuolisesti keinoista, miten tällainen tilanne voidaan välttää. Neuvonannon ollessa virheellinen, ei vastuuta ole määritelty, mutta elinkeinon kärsittäväksi jäävät aina seuraukset. Loppupäätelmäksi jäi ajatus, että ICES:in neuvonantoa täytyy parantaa, tuoda siihen enemmän integrointia taloudellisten ja ekosysteemitason näkökulmien kanssa, mutta miten, siihen jäi vastaus saamatta.
EU:n hallinnon puolelta kommentoitiin, ettei heillä ole nyt parasta mahdollista dataa käytössään. Keskusteluissa tuli myös esille vaihtoehto yhdistää eri laskentamalleja, ja sektorin asiantuntijat eivät nähneet tuossa ongelmaa. He laskevat mallit millä annetuilla kriteereillä tahansa. Tieteellisen neuvonannon ja hallinnon parempi toimivuus puhutti, ja yleisesti todettiin, että kalastajille pitäisi tarjota paremmat mahdollisuudet sopeuttaa omaa toimintaansa niin kiintiömuutoksiin kuin muuhunkin säätelyyn.
Loppuyhteenvedoissa DG Maren edustaja piti käytyä keskustelua tärkeänä taustatietona komissiolle rakentaa seuraavaa kalastuspolitikan ohjelmaa. Hänen mukanaan lähti ajatus monivuotisesta neuvonannosta, mutta jotta sitä käsiteltäisiin komissiossa, jonkun pitäisi sellaista esittää.
Loppupuheenvuoroissa todettiin myös, että Itämeri on omanlaisensa ympäristö, jossa kohtaavat varsin pienellä alueella monenlaisia tarpeita ja ongelmia, verrattuna esimerkiksi Pohjanmereen tai Välimereen. Ekologinen ulottuvuus ja varoivaisuusperiaatteen mukaiset toimenpiteet, tai oikeastaan toimimattomuus, ovat periaatteellisia kysymyksiä, joissa kuitenkin työryhmä on lähentynyt viime vuosina. Edelleen kuitenkin on ympäristöjärjestöillä näkemyksiä, että varovaisuus on aina rajoittamista, eikä esimerkiksi hiilijalanjäljen pienentämistä, mihin kalastuksen lisääntyminen loisi mahdollisuuksia.
Kokouspäivä oli pitkä, paljon erilaisia mielipiteitä tuli esille niin YKP:n suhteen kuin eri järjestöjenkin intresseistä. Kun kyseessä on neuvoa-antava työryhmä, jota komissio toivottavasti seuraa, ei linjauksia tai yksimielisiä päätöksiä tehty. Seuraavista kokouksista kuitenkin päätettiin, ja keskustelu jatkuu.