Runsaat puolitoista vuotta sitten Itämereen virtasi Tanskan salmista runsaasti vettä Pohjanmereltä. Suolaisen veden odotettiin parantavan Itämeren syvänteiden tilaa ja vaikuttavan edullisesti muun muassa turskakantojen lisääntymiseen. Nyt tutkijat ovat ymmällään, sillä ison suolapulssin vaikutukset ovat jääneet vähäisiksi.
Saksan Itämeri-tutkimuslaitos IOW:n mukaan vuoden 2014 joulukuussa alkanut suolapulssi oli kolmanneksi suurin mittaushistorian aikana. Pulssin kooksi on arvioitu 300 kuutiokilometriä. Hapekkaan veden vaikutuksesta Itämeren syvänteiden veden laatu koheni jonkin verran. Suolaisempi vesi työnsi edellään vähähappista vettä kohti Suomenlahtea.
– [Suolapulssi] hapettaa pohjat, pysäyttää sisäisen kuormituksen, mahdollistaa pohjaeläinten uudelleenasuttamisen ja parantaa kalojen ravinto- ja lisääntymisoloja, kehittämispäällikkö Juha Flinkman Syken merikeskuksesta luetteli Ylelle suolapulssin myönteisiä vaikutuksia viime helmikuussa.
Vähähappista vettä oli helmikuun tilanteen mukaan työntynyt laajalti Suomenlahden pohjaan aina Tallinnan edustalle saakka.
Suolaisuus ei noussutkaan
Saaristomeren tutkimuslaitoksen mittauspoiju ottaa vesinäytteitä neljä kertaa päivässä metrin välein pinnasta pohjaan (2-40 metriä).
Mittaustuloksia voi kuka tahansa seurata tutkimuslaitoksen sivuilta. Suolaisuusarvot ovat pysytelleet jo pitkään 5,5-6,5 promillen lukemissa eikä suolapitoisuus näytä nousevan, vaikka suolapulssin vaikutusten piti näkyä mallinnusten perusteella jo 9-11 kuukauden kuluttua.
– Meille on tullut kaksi suolapulssia menneiden talvien aikana, mutta ne eivät näy mitenkään. Ne ovat kadonneet jonnekin, kukaan ei oikein tiedä mistä on kysymys, sanoo Saaristomeren tutkimuslaitoksen johtaja Jari Hänninen.
Hänen mukaansa on esitetty kaksi vaihtoehtoista selitystä siihen, mitä on tapahtunut. Ensimmäisen mukaan Pohjanmereltä Itämereen virrannut vesi oli arvioitua lämpimämpää, jolloin suolaisempi vesi ei olekaan painunut pohjaan vaan jäänyt johonkin vesikerrokseen.
Toisen selityksen tarjoavat Jari Hänninen ja muiden Saaristomeren tutkimuslaitoksen tutkijat. Sen mukaan lämmenneiden talvien ja lisääntyneiden sateiden takia Itämeri on talvisinkin piripinnassa ja sieltä valuu koko ajan makeampaa vettä Pohjanmereen.
– Voi ollakin niin, että se onkin sitä Itämerestä jo kerran poisvalunutta vettä, joka ei olekaan niin suolaista. Tämä voi selittää asiaa, arvioi Hänninen.
Käytännössä siis Itämeri on hörpännyt takaisin omaa vettään.
Itämeren vesi makeutuu
Seilin saarella Nauvon ja Rymättylän välissä sijaitsevalla Saaristomeren tutkimuslaitoksella tutkitaan parhaillaan Itämeren veden laadun muutoksia. On oletettavaa, että ilmastonmuutoksen takia meriveden lämpötila kohoaa ja lisääntyvien sateiden takia suolapitoisuus vähenee entisestään.
Saaren laboratoriossa on jo kolmen vuoden ajan tutkittu eri merieliöiden soputumiskykyä tähän muutokseen. Laboratorioon on luotu olosuhteet, joiden kuvitellaan vallitsevan sadan vuoden kuluttua. Rakkolevän ja katkarapujen jälkeen tänä vuonna koealtaissa on siiroja. Ne ovat pieniä meressä eläviä hyönteisiä.
– Vaihteleva ympäristö saa aikaan sen, että eliöstön muuntumiskyky on aika suuri. Tullaan varmaan selviämään vielä sadan vuoden kuluttuakin eli meillä on meressä elämää, toteaa Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen johtaja Jari Hänninen.
Jo nyt Itämeren lajisto on muuttunut.
– Itämeri on ekologisesti hyvin nuori meri, puhutaan jostain 5 000-6 000 vuodesta. Sinne ei ole ehtinyt kehittyä omaa lajistoa, vaan osa on kotoisin järvistä tai osa merestä, kuvailee Jari Hänninen.
Meren makeutuminen suosii järviperäisiä lajeja. Muun muassa silakan keskikoko on pienentynyt ravinnon muuttumisen takia. Silakka käyttää ravinnokseen valtamerestä peräisin olevaa planktonia, pääasiassa isoja hankajalkaisia. Nyt silakan ravintona on kuitenkin pienempää planktonia, joka on kaloille heikompaa ravintoa.
– Vuoden 1985 jälkeen silakan keskimääräinen ruumiin pituus on pudonnut 21 sentistä 16 senttiin eli noin 20 prosenttia. Silakan biomassa on pudonnut 40 prosenttia eli se on kääpiöitynyt nähdessään nälkää, täsmentää Hänninen.
Tutkijat ovat arvioineet, että sadan vuoden kuluttua silakkaparvet ovat saattaneet vetäytyä Etelä-Itämerelle ja tilalle on tullut meressä elävä muikku, jota nyt tavataan Perämeren vähäsuolaisilla vesillä.
Vedenlaadun mittarina pidettyä rakkolevää esiintyy Saaristomerelläkin nyt aiempaa enemmän. Pietarin jätevedenpuhdistamon käyttöönotto sekä Turun uusi kalliopuhdistamo ovat vähentäneet mereen päätyvää kuormitusta ja merivesi on kirkastunut.
Lähde: Yle 5.8.2016
