Saaristomeren ja Selkämeren ammattikalastajat ovat kehittäneet hylkeenkestäviä ponttonirysiä jo kahdeksan vuoden ajan. Kalastajat erityisesti Selkämerellä ovat vakuuttuneita siitä, että ilman ruotsalaiskeksintöä rannikonläheinen kalastus olisi nyt historiaa.
Harmaahylkeet saapuivat Selkämeren rannikolle 1990-luvun puolivälissä ja Saaristomerelle vuosituhannen vaihteessa. Rannikonläheinen ammattikalastus perinteisillä pyydyksillä kävi laajoilla alueilla mahdottomaksi. Hyljekannan kasvaessa jotain oli keksittävä ensiavuksi ja nopeasti.
Ammattikalastajat olivat kuulleet Ruotsissa kehitetystä hylkeenkestävästä rysästä, joka oli lisäksi varustettu automaattisella nostotekniikalla. Ponttonirysien korkean hinnan takia kalastajilla ei ollut mahdollisuutta hankkia niitä itse, etenkään kun varmuutta pyydyksen soveltuvuudesta Suomen rannikolle ei ollut.
Ensimmäiset koepyydykset saatiin suomalaisten ammattikalastajien käyttöön vuonna 2004 SAMPI-projektin puitteissa. Ammattikalastajavetoiset KANRA– ja KEHRA–hankkeet ovat jatkaneet kehitystyötä. Hankkeet on rahoitettu Euroopan kalatalousrahastosta. Kymmenen prosentin omavastuuosuudesta on vastannut Ammattiopisto Livian Kalatalous- ja ympäristöopisto (aikaisemmin Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutti).
Vedenalaiset kuvat auttavat kehitystyössä
Tavoitteena on ollut kehittää hylkeenkestävien ponttonirysien käyttöominaisuuksia, kalastavuutta, hylkeeltä suojaavuutta ja selektiivisyyttä innovatiivista teknologiaa apuna käyttäen ja kestävän kehityksen periaatteita noudattaen. Vuodesta 2008 lähtien kehitystyötä on tehty pääasiassa vedenalaiskuvausten avulla (kuvat 1 ja 2).
Kehitystyön tuloksena suomalaiset kalastajat ovat ottaneet käyttöönsä hylkeenkestävät ponttonirysät lohelle, siialle ja kuhalle. Lohta kalastetaan tänä päivänä lähes yksinomaan näillä rysillä. Saaristomerellä kehitetyn kuharysän valikoivuus pystyttiin ratkaisemaan, ja pyydys kalastaa nyt lähes 100-prosenttisesti pelkästään alamitan täyttävää kalaa. Käyttökelpoisten rysäpaikkojen löytäminen on kuitenkin haaste, joka rajoittaa kuhan rysäpyynnin yleistymistä Saaristomerellä. Kalastajat sanovat, että rysät eivät täällä koskaan täysin korvaa verkkoa pyydyksenä, vaan pyyntimuotoina verkko ja rysä täydentävät toisiaan.
Uusimmista vedenalaiskuvauksista koostettu video tulee syksyn aikana Ammattiopisto Livian verkkosivuille www.livia.fi kohtaan Hankkeet. Samasta kohdasta löytyvät 2000-luvulla toteutettujen hankkeiden loppuraportit. Aikaisemmat videot löytyvät osoitteesta http://www.youtube.com/iconexvideo.
KEHRA – hanke päättyy vuoden vaihteessa. Kalastajat toivovat, että alan ammattikunnan omat kehittämishankkeet saisivat jatkoa. Sen lisäksi, että hankkeet ovat luoneet kalastajien keskuudessa uskoa tulevaisuuteen, kalastajien välille on kehittynyt voimakas yhteishenki.
Hankkeiden tulosten ja kalastajien toimintaympäristössä 2000-luvulla tapahtuneiden muutosten pohjalta voidaan vetää johtopäätös, että pyydyskehitystyöllä on pystytty lähinnä hankkimaan lisäaikaa yhä pahenevassa tilanteessa. Hylkeenkestävät rysät eivät yksin pysty turvaamaan rannikkokalastuksen toimintaedellytyksiä ja kotimaisen kalan saatavuutta, vaan kalastajat pitävät myös välttämättöminä toimia, joilla hylje- ja merimetsokantojen kokoa säädellään. Lisäksi hankkeiden tuloksista ilmenee, että parhaastakaan pyydyksestä ei ole apua, jos sitä ei saa asettaa pyyntiin oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.
Lisätietoja:
hankekoordinaattori Maria Saarinen, ammattiopisto Livia / Kalatalous- ja ympäristöopisto, maria.saarinen@livia.fi
Lähde: MMM:n Evä marraskuu 2012
