Hylkeiden aiheuttamien vahinkojen kompensointiin rakennettuun sietopalkkiojärjestelmään ehtona on osallistua hyljettä koskevaan koulutukseen. Tämä ehto perustuu Euroopan komission hyväksymään toimintaohjelmaan ja sen täyttämiseksi järjestetään maalis-huhtikuussa koko rannikon kattava koulutustilaisuuksien sarja. Koulutukseen osallistumisesta saatava todistus on edellytys hylkeiden sietopalkkion saamiselle tästä vuodesta alkaen.
Maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta koulutuskierroksen toteuttavat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos yhteistyössä Kalatalouden Keskusliiton ja sen maakunnallisten jäsenjärjestöjen sekä Suomen Ammattikalastajaliiton kanssa. Koulutus keskittyy hylkeistä ja hyljevahinkojen torjumisesta saatuihin käytännön kokemuksiin.
Ensimmäinen koulutustilaisuus järjestettiin Turussa, ja se veti paikalle lähes sata kalastajaa. Pääosin kalastajat olivat Saaristomereltä, mutta myös liittokokoukseen osallistuneita muualta maasta jäi paikalle. Tiivis kolmetuntinen paketti hylkeestä näytti kiinnostavan ammattilaisia. Ja kuten kalatalousjohtaja Kari Ranta-aho asian ilmaisi: ”Ilmaisia lounaita ei ole!”
Ranta-aho puuttui omassa puheenvuorossaan erityisesti oikeudenmukaisuuskysymykseen. RKTL:n keskihintojen käyttö ja 5000 euron raja palkkion perusteena voivat joistain tuntua epäoikeudenmukaisilta. Näin jos hylje on käytännössä tappanut kalastajan mahdollisuuden ylipäätään harjoittaa ammattiaan.
Kari Ranta-aho näki palkkion myönteisenä niiden kannalta, jotka kaikesta huolimatta sinnittelevät ammatissaan eteenpäin. Hän myös kertoi valvonnan kiristymisestä. Ministeriön ohjeistuksen mukaan tietty otanta palkkion saaneista tutkitaan kuitteja myöten.
Pentti Moilanen RKTL:sta kertoi tilastoja vuodelta 2009 kalastajien kärsimistä hyljevahingoista. Hänen mukaansa kalastajien ilmoittamat hylkeiden aiheuttamat vahingot olivat tuona vuonna merkittäviä. Tarkkaa euromääräistä summaa ei voi kuitenkaan pitää mitenkään luotettavana ja kalastajien vahinkoja kuvaavana rahana, mikä tilaisuudessa tuotiin selkeästi esille.
Myös tutkijat myöntävät tämän. Miten voidaan määrittää arvo kalastajien lomakkeisiin liittämille arvioille: ”hylkeet veivät kaiken”, ”kalastus on mahdotonta lukuisten hylkeiden takia” tai ”hylkeet lopettivat kalastuksen”. Tutkijat toteavatkin: ”Mainittujen tekijöiden vaikutusta ei ole voitu ottaa huomioon tulosten laskennassa” ja jatkavat: ”Arvio vahinkoja kärsineiden kalastusyksiköiden määrästä on vahinkomäärää luotettavampi mittari.”
Mikael Nordström Metsähallituksesta kertoi hyljelajien biologiasta ja kannanhoidosta, Jörgen Hermansson riistakeskuksesta hylkeiden metsästyksestä, pyyntiluvista ja hyödyntämisestä, Essi Erävesi L-S Kalatalouskeskuksesta ongelmahylkeiden metsästyksestä Saaristomerellä ja Pontus Enestam hylkeiden torjunnasta kalanviljelylaitoksilla.
Koulutuksen toteuttaja Esa Lehtonen RKTL:sta esitteli tuloksia seurantalaitteilla varustettujen hylkeiden kulkemisista. Tulokset kertoivat hallien tekevän pitkiäkin matkoja maamme rannikolta aina Itämeren eteläisimpiin sopukoihin.
Samoin kalvot osoittivat, että hallit löytävät kalastajien pyydykset säännöllisesti. Näin erityisesti itäisellä Suomenlahdella, jossa hallit suosivat hylkeidensuojelualueita ja tekivät niiltä toistuvia vierailuja rannikon rysille.
Pakkopullaa, no ei!
Vaikka hyljekorvaukseen liitetyllä velvoitteella oli varmasti merkityksensä koulutustilaisuuden osallistujamäärään, ei kalastaja Heikki Salokangaspidä tällaista kokoontumista mitenkään pahana asiana yleisemminkään.
”Kiva kun saadaan väki välillä koolle. Kolme tuntia koulutusta ei rasita liikaa.”
Salokankaan mukaan tällaisia tilaisuuksia voisi olla vuosittain eri teemojen tiimoilta.
”Nämä tilaisuudet ovat kuitenkin vuorovaikutteisia. Saamme esitettyä kalastajien näkemyksiä tutkijoille ja tilastonikkareille.”
Todistuksen kurssista luovutti merikarvialaiselle kalastajalle Seppo Laineelle toimitusjohtaja Kim Jordas
Kotisivuilta kohdasta Tietopankki / Hylje, löytyy kurssikansio, jossa on laajasti tieto aiheesta.
