KOTIMAINEN luonnonkala on terveellinen ja kestävä valinta, mutta hyljekantojen rajoittamaton kasvu on tehnyt siitä marginaalituotteen ja herrojen herkkua.
Valmisteilla olevalla hyljekantojen hoitosuunnitelmalla täytyisi olla oikeasti vähentävä vaikutus hyljekantojen kokoon. Pelkkä metsästyksen tehostaminen ei ole riittävä toimenpide. Vaikka harmaahylkeen koko kiintiö saataisiin nykyisen 20 prosentin sijaan kaadettua, kanta jatkaisi vahvistumistaan.
ITÄMEREN hyljekannat ovat kolminkertaistuneet 2000-luvun aikana. Kalastajien kokemat vahingot ja saaliin menetykset ovat vain osa kokonaisvahinkoa. Harmaahylkeiden levittämä maksamato on jo levinnyt tuhoisasti turskaan eteläisellä Itämerellä. Tutkijoiden mukaan on mahdollista, että loinen tarttuu myös muihin kalalajeihin kuten Itämeren loheen.
Suomessa loista on tavattu silakassa ja kilohailissa. Alueellamme esiintyy myös muita hylkeiden levittämiä loisia. Jotkin loisista tarttuvat myös ihmiseen. Ruotsissa ei enää puhuta hylkeiden ja kalastuksen välisestä konfliktista vaan Itämeren laajuisesta ekokatastrofista.
YMPÄRISTÖJÄRJESTÖ WWF kehottaa tekemään ympäristön kannalta parempia valintoja ja kuluttamaan kestävämmin. Luonnonvarakeskus toivotti joulukortissaan ilmastoviisautta vuoteen 2019. Luonnonkala täyttää molemmat kriteerit. Se on yksi kaikkein ekologisimmista proteiinin lähteistämme, jonka tuotantoketju on lyhyt.
Pienimuotoinen rannikkokalastus on kestävin kalastusmuoto luonnon monimuotoisuuden kannalta. Lisäksi kalastus on ainoa elinkeino, joka poistaa ravinteita vesistöistä.
Onko oikein, että arvokkaan luonnonkalaresurssimme hyödyntävät pääasiassa hylkeet? Rannikkokalastuksen kriisin myötä me suomalaiset joudumme tyytymään tuontikalaan. Vain viisi prosenttia syömästämme kalasta on kalastettua kotimaista kalaa. Tuontikalan globaalit ympäristövaikutukset voivat olla suuret, ja kotimainen luonnonkala maistuisi niillekin, jotka haluavat ilmastosyistä vähentää lihansyöntiä.
Nykyisellä hyljepolitiikallamme on suuria taloudellisia seurauksia. Elinkeinokalatalouden arvoketjun menetykset lasketaan vuosittain miljoonissa euroissa, ja Suomen kauppatase on kalatuotteiden osalta yli 350 miljoonaa euroa alijäämäinen.
Ruotsin maatalousyliopiston tutkija Sven-Gunnar Lunneryd totesi marraskuussa järjestetyssä Itämeri-konferenssissa, että hylje on huonon hallinnan seurauksena muuttunut resurssista vitsaukseksi. Itämeren rantavaltioiden tulisi asettaa yhteiset tavoitteet rannikkokalastuksen ja kalakantojen pelastamiseksi ja tehdä sitten tavoitteiden mukaiset poliittiset päätökset.
SUOMI voi tehdä aloitteen ja laatia hyljekantojen hoitosuunnitelman, joka näennäistoimien sijasta pyrkii ratkaisemaan ongelman.
Me kalastajat emme hae rahallista kompensaatiota vaan hyljekantojen rajoitusta. Tämä on ainoa keino varmistaa elinvoimainen rannikkokalastus ja kalakannat, joista riittää kalastettavaa kaikille.
Olavi Sahlstén
kalastaja, puheenjohtaja
Suomen Ammattikalastajaliitto
Lähde: Helsingin Sanomat, mielipidekirjoitukset 31.12.2018