Syksyn kalastus on mennyt suotuisasti siian pyynnin osalta. Verkoilla ja rysillä on siikaa tullut mukavasti. Kalastaessa on ajoittain suupielessä karehtinut hymynhäive, kun pyynti on ollut antoisaa. Hyvä niin, sillä myönteiset hetket antavat voimaa. Silakkaa olen saanut niin, että pahin silakannälkä on tyydytetty kalan ystäviltä.
Hyhmäinen syys on saapunut ja räntää on pariin otteeseen sadellut. Kylmän kostea sää ja lähes krooninen pimeys ei ulkotöissä aivan parastansa ole. Kalastamassa olo kurjistuu ankeilla keleillä mutta myös torikauppa taantuu, kun asiakkaat vieroksuvat viimaista toriaukiota. Lähes kaiken saaliin myymme suoraan kuluttajille. Viime vuodet on suoramyynti ollut nousujohteista eikä korona ole suuntaa muuttanut.
Suoramyynnissä näkee kuluttajien asennemuutoksen, villin lähikalan suosion nousun.
Kaupan vaatimuksesta elintarvikelainsäädäntö tähtää mahdollisimman pitkään säilyvyyteen. Vaaditaan utopista säilyvyyttä tuoreelta kalalta. Kahden viikon myyntiaika tuoreelle kalalle on jotain aivan käsittämätöntä.
Vaatimuksen on pakko olla kaupan, koska kalastaja ei halua vanhaa myydä eikä varsinkaan kuluttaja ostaa.
Kalan on jäähdyttäminen +0 C sitten muka on aikaa myydä useita päiviä ”tuoreena”.
Kalastajana pyrin siihen, että pyytämäni kala on kuluttajalla ostettavissa enintään vuorokauden kuluessa nostosta. Useimmiten myynnissä on saman aamun kalaa, varsinkin kesäaikaan. Säädösten mukaan minun pitää kuitenkin jäähdyttää kalat niin, että ne säilyvät pitkään. Aamulla saadun kalan lähtö päivän myyntiin on minuuttipeliä, ei tuntien hommaa. Jäävesi on tehokas tapa jäähdyttää, mutta ei kalaa kuljeteta eikä myydä jäävedessä joten kiirettä pitää.
”Tuore kala” on käsitteenä vain 1-2 vrk nostosta.
HjS