Julkkikset ja puolueettomina tutkijoina esiintyvät virkistyskalastuksen edustajat haluavat järjestää Suomen lohenkalastuksen uudelleen. Perustelut vaihtuvat tilanteen mukaan, mutta tavoitteena on lohenkalastuksen siirtäminen rannikolta jokiin. Ympäristöministerillä on omat motiivinsa kiihdyttää keskustelua.
Syyt lohikantojemme heikkenemiseen ovat poliitikkojen aikoinaan tekemissä valinnoissa, kun päätettiin jokien käyttötarkoituksesta. Sähköntuotanto katsottiin joessa lisääntyviä kalakantoja tärkeämmäksi.
Kutujokien kunnostamisen sijasta lohen poikastuotantoa ryhdyttiin elvyttämään rannikkokalastusta säätelemällä. Vuosien varrella kalastusrajoituksia on tiukennettu ja välillä helpotettu määräajaksi. Eniten rajoituksista ovat kärsineet rannikkokalastajat Selkämerellä: lohisaalis on 20 vuodessa pienentynyt kymmenesosaan.
Useat niistä tavoitteista, joita toistuvasti ja lisääntyvästi on esitetty ehtona kalastusrajoitusten lieventämiselle, on saavutettu. Vaelluspoikasten määrä on kymmenkertaistunut sekä Tornionjoessa että Simojoessa vuoden 1996 jälkeen.
Lohikantojen elpymisestä huolimatta kalastusrajoituksia ei ole haluttu lieventää, koska perimmäisenä tavoitteena on kalastuksen siirtäminen jokiin. Ensin asiaa perusteltiin jokien elämyskalojen suurempana tuottona ammattikalastajan pyytämään loheen verrattuna.
Kun kalatalousalan yrittäjien eriarvoistaminen kyseenalaistettiin, keskustelun ytimeksi tuli sekakantakalastus, joka sekin edellyttäisi kalastuksen keskittämistä jokiin. Heikompien lohijokien, kuten Mörrumin ja Emån, lohia ei ole ollut ammattikalastuksen saalisnäytteissä kuin kerran, ja tällöinkin vain yhden prosentin verran Perämeren näytteessä vuonna 2011. Selkämerellä tapahtuva lohenkalastus ei siis ole minkäänlainen uhka näiden jokien lohikannoille.
Lohen kuolleisuus merialueella on lisääntynyt poikastuotannon elpymisestä ja ammattikalastuksen vähenemisestä huolimatta. Odotamme tutkijoilta selvitystä hylkeiden ja merimetsojen osuudesta ilmiöön. Ympäristöministerin toivoisimme käsittävän tehtävänsä laajemmin. Pelkän luonnonsuojelun sijasta vesien ja kalavarojen käyttöä tulisi suunnitella kokonaisvaltaisesti eri osapuolet huomioon ottaen.
Jos kalojen kutualueet on pilattu tai vahinkoeläinkantojen säätely laiminlyöty, tilanteen korjaaminen on aloitettava näistä kysymyksistä.
Sami Veneranta
ammattikalastaja, puheenjohtaja Selkämeren ammattikalastajat ry
Maria Saarinen
filosofian maisteri, biologi
Ammattiopisto Livia
Lähde: HS mielipide 14.4.2013