Kovin kummastellen luimme heinäkuun kuukausiliitteestä Mikko-Pekka Heikkisen juttua lohenkalastuksesta. Heikkisen mielestä luonnonlohella saisivat herkutella vain ne, joilla on mahdollisuus matkustaa viikkokausiksi Lappiin lohta pyytämään ja maksaa kalareissustaan jopa tuhansia euroja.
Jos Heikkisen idea toteutuisi, me muut kalanystävät jäisimme lohesta paitsi tai saisimme tyytyä antibiooteilla kyllästettyyn norjanloheen. Tällainen elitistinen käsitys siitä, kenelle lohet kuuluvat, sopii huonosti suomalaisessa yhteiskunnassa perinteisesti vallinneeseen käytäntöön, jonka mukaan jokaisella on oikeus nauttia luonnon antimista.
Asumme osan vuodesta Merenkurkun rannikkokylässä Moikipäässä (Molpe). Täällä olemme nähneet, miten lohenkalastus hoidetaan niin, että lohesta pääsevät nauttimaan nekin, jotka eivät sitä itse pääse kalastamaan. Ammattikalastaja pyytää lohta rysällä kesäisin sallitun ajan, kolmisen viikkoa kesä–heinäkuun vaihteessa, ja saa saaliikseen joitakin kymmeniä lohia. Osan hän fileoi, osan savustaa kilon kimpaleina. Jalostamansa lohen hän myy suoraan kuluttajille.
Sadat ihmiset pääsevät näin nauttimaan kalaherkkua, ja kohtuulliseen hintaan: lohifile tai savulohi maksaa runsaan kympin kilo. Lohenkalastus on ammattikalastajalle merkittävä lisä ympärivuotisen siian- ja ahvenenkalastuksen tuomaan toimeentuloon. Lohisaaliit ovat pysyneet suunnilleen samoina jo vuosikaudet, eikä näin maltillinen kalastus varmasti heikennä lohikantoja.
Heikkisen idea on, että Lappi pelastuu, jos lohenkalastus Pohjanlahdella kielletään. Meidän mielestämme Lapin kestävä kehitys ei voi rakentua kahdella joella parin kuukauden aikana tapahtuvan huvikalastuksen varaan. Sellaisiakin ratkaisuja varmasti löytyy, jotka turvaavat Pohjanlahden rannikkoseutujen perinteisen kalastuselinkeinon ja Lapin tulevaisuuden.
Antti Tuuri
kirjailija
Merja Hietaharju-Tuuri
kääntäjä
Helsinki / Molpe, Korsnäs
Lähde: Helsingin Sanomat 30.7.2013