Harmaahylkeiden laskenta on parhaillaan käynnissä Itämeren alueella. Tutkijat ovat ihmeissään, sillä hylkeitä ei ole toistaiseksi näkynyt niin paljon kuin ennätysvuonna eli viime kesänä. Silloin harmaahylkeitä nähtiin Itämerellä 28 000.
Harmaahylkeitä on toistaiseksi näkynyt viimevuotista vähemmän käynnissä olevissa laskennoissa. Hylkeiden määrä lasketaan koko Itämerellä alkukesästä. Silloin hallit nousevat luodoille karvanlähtöaikaan. Tutkija Markus Ahola on tehnyt kaksi laskentaa viime viikkoina lounaisen saariston alueella ja yhden laskennan Suomenlahdella. Hän arvioi, että viimeiset laskennat tarkentavat laskentatuloksen.
– Kahden ensimmäisen laskennan perusteella on tullut tuntuma, että hylkeitä on ollut luodoilla vähän vähäisemmissä määrin kuin esimerkiksi viime vuonna. Kolmas laskenta näyttää, nähdäänkö niitä enemmän, pohtii Ahola.
Mikään ei tutkijan mielestä viittaa siihen, että hylkeitä olisi kohdannut joku tauti tai niiden kuolleisuus olisi muuten kasvanut merkittävästi.
– Luultavasti ei ole ollut riittävän hyviä lekottelusäitä vielä. Vaikka mantereella on ollut lämmintä, saaristossa on kuitenkin vähän tuullut ja on ollut vähän sumujakin ja välillä sadekuuroja. Hylkeet eivät tykkää kastua siellä luodoilla, kertoo Ahola.
Paras karvanvaihtoilma on aurinkoinen ja melko tyyni. Silloin vanha karva irtoaa parhaiten. Sateella tai kovalla tuulella turkki ei pääse kuivumaan, kun vettä tulee taivaalta tai merestä aaltojen mukana.
Koko Suomen merialue käydään läpi kevään aikana. Aholan vastuulla on Saaristomeri ja Suomenlahti. Riistan- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvion mukaan hylkeiden määrä on lähes koko 2000-luvun pysynyt samalla tasolla eli Suomen osalta noin 8 000 – 10 000 hallia. Viime kesänä koko Itämeren alueella nähtiin ennätysmäärä eli 28 000 harmaahyljettä. Kasvua hylkeiden määrässä on tapahtunut viime vuosina lähinnä Ruotsin aluevesillä.
Tutkija kuvaa hylkeet lentokoneesta
Tutkija Markus Ahola tekee laskennan valokuvaamalla karvanvaihtopaikkoja lentokoneesta. Helikopteri olisi lentokonetta kalliimpi menopeli ja siitä tulee enemmän meteliä. Hylkeet nimittäin pakenevat mereen, jos ne huomaavat häiriötekijöitä joko mereltä tai ilmasta. Tutkijat tietävät ennestään noin 200 karvanvaihtopaikkaa. Ne sijaitsevat saariston uloimmilla luodoilla juuri siksi, että ihmisten aiheuttamat häiriöt ovat siellä mahdollisimman vähäiset.
– Tämä karvanlähtöaika on ainoa aika, jolloin niitä päästään laskemaan sillä tavalla, että aineistoa pystytään käyttämään kannan arvioon. Karvanvaihdossa hylkeet viettävät paljon aikaa ulkosaariston luodoilla, jolloin ne päästään näkemään ja laskemaan. Käytännössä kaikki karvanlähtöpaikat kierretään. Hallilaumat, jotka ovat niille kerääntyneet, kuvataan ja kuvista lasken hallien määrän, kertoo Ahola.
”Harmaahylkeillä ei suurta hätää”
Harmaahylkeiden laskennan tuloksia käytetään hyväksi hylkeiden kannan arvioimisessa. Sen perusteella maa- ja metsätalousministeriö myöntää kaatolupakiintiöt hallille.
– Kun kerrytetään pitkäaikaisaineistoa, nähdään, tapahtuuko siellä populaatiossa kenties jotain. Jatkuuko kasvu, millä alueilla se jatkuu ja tapahtuuko kenties jotain muutoksia kannan pienenemisen suuntaan, kertoo tutkija Ahola.
Koska kanta nyt Itämeren alueella edelleen kasvaa, ei hallilla mitään suurta hätää ole.
Ahola ei ota kantaa, salliiko kanta jopa metsästyksen lisäämisen. Hän muistuttaa, että hylkeiden kokonaiskuolleisuuden arvioiminen on vaikeaa.
– Nykyiset kaatolupakiintiöt ovat semmoisia, jotka se kanta kestää. Meillä ei ole kuitenkaan tietoa siitä, minkä verran halleja kuolee kalanpyydyksiin sivusaaliina. Koska kanta nyt Itämeren alueella edelleen kasvaa, ei hallilla mitään suurta hätää ole, vakuuttaa Ahola.
Mutta miten voidaan turvata, että saaristossa asuvat löytäisivät yhteisen sävelen eli kalastajat ja hylkeet?
– Se on vähän vaikeampi kysymys. Siihen on yritetty löytää ratkaisuja kehittämällä hylkeenkestäviä pyydyksiä, karkoittimia ja käyttämällä rahallisia korvauksia kalastajille. Se ei ole helppoa, kun on vastassa kuitenkin älykäs eläin, joka pystyy ne esteet kiertämään, kertoo Ahola.
Lähde: RKTL 30.5.2013
