Hyljetilanne on ollut paha koko loppuvuoden. Heinäkuulta lähtien on halleja ollut runsaasti apajillamme. Monet kalareissut ovat päättyneet ajatuksin onko tässä mitään järkeä, ja olisiko nyt aika lyödä hanskat tiskiin. Tällaista elinkeinoa on mahdoton pyörittää saaliilla, jotka riittävät juuri ja juuri päivän sapuskaksi itselle. Kuluvana syksynä on ollut liiaksi tyhjiä työpäiviä.
Hylkeenkestävät rysät ovat antaneet hetkeksi tunteen, että tästä jotenkin selvitään, mutta nyt kun hyljekanta on kasvanut vuodesta toiseen, kalakannat ovat heikentyneet hylkeiden aiheuttaman predaation seurauksena.
Rysät ovat tälle vuodelle saaliinsa antaneet ja verkkopyynnillä pitäisi jatkaa kalastusta. Siian loppusyksyn sesonki on menetetty jo vuosia sitten halleille. Silakkaverkkopyynti on vielä antanut joltisesti saalista, mutta kuluva syksy näyttää heikolta. Monia aivan tyhjiä reissuja on tullut.
Nämä verkot eivät ole menossa pyyntiin vaan on nostettu yön pyynnin jälkeen tyhjinä hallien jäljiltä.
Kun silakkaa on heikosti rannikolla, hallit tyhjentävät verkot tyystin. Kunnon silakkaparvia hallit karttavat. Liekö sama ilmiö kuin leijonilla antilooppilaumassa. Peto ei pysty kohdistamaan saalista kun lukuisa parvi vilisee ympärillä.
Pitää vain muistaa, että on turha heristää nyrkkiä hylkeille merellä. Me molemmat kuulumme sinne, mutta ei niin että hallit tuhoavat kalastajan ansiot tyystin.
Tosiasiallinen nyrkin paikka on tämä vihreä hypetys joka on johtanut tilanteeseen, jossa suojelu on aina ensin. Ylimitoitetun suojelun ainoa taakankantaja on ammattikalastaja. Kannanrajoitustoimet ovat mahdottomia ja kalavaramme on varattu hyljemuonitukseen.
Hallikannan kestävä taso (sosiaalinen ja taloudellinen) lienee noin alle 20000 yksilössä Itämerellä. Nyt liikutaan jossain 60000 – 80000 hallin ja 25000 norpan populaatiossa.
Ollaan tilanteessa jossa hylkeitä on Itämeressä vesialueen tilavuuteen verrattuna enemmän kuin missään muualla maailmassa. Vaikka ollaan näin roimasti yli kohtuuden, suojelukoneisto jauhaa samaa ideologiaansa kuin olisi kyseessä uhanalaiset kannat. Suojelubisnes on raakaa, pehmolelut myyvät hyvin.
Jokainen kalaruokien ystävä on menettänyt useita kertoja mahdollisuuden syödä kotimaista kalaa vain syystä, että ne kalat on jo syöty merellä hylkeiden parempiin suihin.
Tämän ”kestävän” vihreän kalatalouden mukaisesti syödään sitten tuontikalaa kun saatavana ei ole kotimaista.
Kitureita eli rautakaloja on ollut runsaasti jopa silakkaverkkojen mukana. Niitä tulee vaikka silmäkoko ei sitä edellytä. Kuvassa kolmipiikkejä ja ylinnä kymmenpiikkejä.
Kituriparvet tuhrii kaikuluotaimen kuvan niin ettei ”oikeat” kalat erotu. Kiturit tosin ovat pinnan lähellä yötä päivää toisin kuin silakka, joka on yöllä pinnassa ja päivät pohjan lähellä.
Kavereiden ylösvetämien rysien kuvia on vilahdellut kun ovat tuskailleet likaantuneiden pyydysten kanssa. Tässä malliksi minkälaisena rysä kannattaa ylös vetää. Suoraan veneestä trukkilavalle ilman pesua syksypyynnin rysä.
No joo, niille jotka ei ole rysäpyynnissä olleet, ei kuva kerro mitään, mutta ammattilainen kyllä ymmärtää yskän.
Rysien ylösveto on puolessa välissä eli kolme rysää ylhäällä ja kolme pyynnissä. Rysäsaaliit ovat heikkoja. Jokunen siika, kuha, lahna tai taimen on ollut ja välillä perässä ei yhtään kalaa. Ylös, ylös heti kun ehtii.
HjS