Suomen lipun alla toimivilla kalastusaluksilla on merellä FIN- ja AAL-merkinnät kyljessään. Kovin on vain Suomen lippu haalistunut.
Tiedotusvälineet kertoivat alkuvuodesta, että Suomen suurin kalastusyritys on myyty Viroon. Tämä on kuitenkin vain jatkumoa sille kehitykselle, joka alkoi voimalla 00-luvun lopulla ja on siis jatkunut vuosia. Tällä hetkellä voidaan laskea, että noin 2/3 Suomen ja Ahvenanmaan silakan- ja kilohailinkalastuksessa on tosiasiallisesti ulkomaisessa omistuksessa ja hallinnassa. Jäljet johtavat Viroon ja Ruotsiin. Erityisen vahva ulkomainen omistus on yli 100 GT:n troolareissa.
Näin Suomi 100 -juhlavuonna kehitystä voidaan arvioida suomalaisten silmälasien läpi. Arvio on suhteellisen helppo: tämä on kansakunnan kannalta suuri epäonnistuminen. Luonnonvaramme on muiden kuin suomalaisten käsissä. Onko sillä sitten merkitystä näin pääoman ja työn vapaan liikkuvuuden EU:ssa? Ehkä ei, mutta on tämä silti tappio. Suomalainen kalastuspolitiikka on epäonnistunut tehtävässään luoda kotimainen kalastuselinkeino, joka kehittyy, kasvaa ja jolla on jatkuvuutta sekä antaa työpaikkoja että toimeentuloa suomalaisille ja veroja kansakunnalle.
Suomalaiselle kalastuselinkeinolle ei ole luotu riittäviä edellytyksiä ja kilpailukykyä. Yleinen ilmapiiri päätöksenteossa on ollut ammattikalastusvastainen. Tämä ei tietysti koske pelkästään avomerikalastusta.
Yksittäisiä kalastajia ja kalastusyrityksiä on turha tästä syyttää. Jos saadaan hyvä tarjous yrityksestä, siitä on vaikea kieltäytyä jonkun ylevän aatteen tai yleisen edun takia.
Ollaan kerrankin selkeitä ja rehellisiä. Suomalainen päättäjä, hallinto sekä muut vastuuhenkilöt ovat epäonnistuneet. Suomen lippu on haalistunut kun Suomi täyttää 100 vuotta, ainakin kalastuselinkeinossa.
