Marine Stewardship Council – MSC on yksi tunnetuimmista kalastusalan kansainvälisistä ympäristömerkeistä. MSC:n kestävän kalastuksen ympäristöstandardi sertifioi luonnosta pyydettyä kalaa ja äyriäisiä. Jäljitettävyysstandardi sertifioi kalastustuotteen alkuperäketjun.
Ammattikalastajat Saaristomerellä ja Selkämerellä olivat kiinnostuneita MSC – sertifiointijärjestelmän periaatteista ja siitä, olisiko heidän toimialueensa kalastuksilla mahdollisuuksia päästä sertifioinnin piiriin. Myös Itämeren itäisen turskakannan sertifiointimahdollisuudet haluttiin selvittää, koska Tanskan, Ruotsin ja Saksan kalastukset kyseisestä kannasta on jo sertifioitu.
Esiselvitys on nyt valmistunut, ja löydät sen Ammattiopisto Livian verkkosivun http://www.livia.fi/fi/hankkeet/msc-esiselvitys alareunasta.
YHTEENVETO
Kuusi prosenttia maailman kaupallisesta kalastuksesta on MSC-sertifioitu. Tämän määrän kalastuksesta vastaa noin 150 sertifioitua kalastusta ympäri maailmaa. Runsas sata kalastusta käy parhaillaan läpi varsinaista arviointiprosessia, ja 40 – 50 kalastusta on alustavassa arvioinnissa. Suomessa ei vielä ole sertifioitu yhtään kalastusta, mutta markkinoillamme on yli sata MSC – merkittyä tuotetta.
MSC – merkittyjen tuotteiden markkinat kasvavat nopeasti, ja maailman markkinoilla on jo yli 11 000 MSC – merkittyä tuotetta. Monet suuret toimijat ovat asettaneet tavoitteekseen käyttää tuotannossaan vain MSC – merkittyä kalaa.
Kalastajille MSC –sertifioinnista on vain joissakin tapauksissa ollut suoraa taloudellista hyötyä; sertifiointi vaikuttaa vain harvoin kalastajan kalasta saamaan hintaan. Suurimmassa osassa niistä tapauksista, joissa hinnan nousua ei ole tapahtunut, sertifiointi on kuitenkin mahdollistanut markkinoiden jatkumisen. Sertifiointi on myös saattanut varmistaa pääsyn uusille markkinoille. Useimmissa tapauksissa MSC – sertifiointi on johtanut kalastuksen imagon nousuun.
Näyttäisi siltä, että kuhan ja ahvenen kalastukset vahvoista kannoista täyttäisivät MSC – sertifioinnin vaatimukset. Merkittävä epävarmuustekijä arvioinnissa on kuitenkin kalastusten sivusaaliissa satunnaisesti esiintyvä meritaimen. Myös solmuvälikysymykset voivat nousta esiin.
Siian ja erityisesti lohen kalastusten kohdalla tilanne on mutkikkaampi. Siian kohdalla tilannetta hankaloittaa vaellussiian status erittäin uhanalaisena lajina ja puutteelliset tiedot siikakantojen tilasta. Itämeren lohenkalastusta säädellään EU:ssa ja Suomessa paljolti poliittisin perustein, ja Euroopan komission ehdotuksen ”Itämeren lohikannan ja kyseistä kantaa hyödyntävien kalastuksien monivuotisesta suunnitelmasta” käsittely on kesken neuvostossa ja parlamentissa. Siian ja lohen kalastukset saattavat saada sertifikaatin tietyillä ehdoilla tietyille alueille.
Itämeren itäisen turskakannan kalastukselle sertifikaatti olisi todennäköisesti mahdollista saada melko helposti. Ruotsin, Tanskan ja Saksan kalastukset kyseisestä kannasta on sertifioitu vuonna 2011, eikä Suomen kalastustapa poikkea edellisistä.
MSC:n sertifioinnin kustannukset ovat niin korkeat, että Saaristomeren ja Selkämeren kalastuksilla tuskin on mahdollisuutta ryhtyä prosessiin ilman ulkopuolista taloudellista tukea. Turskankalastajien kohdalla saattaa olla mahdollista, että suomalaiset kalastajat voivat liittyä Fiskbranschens riksförbunds Service AB –järjestöön, joka oli Ruotsin itäisen turskakannan kalastuksen sertifioinnin vastuullinen asiakas, ja tätä kautta päästä pienemmillä kustannuksilla sertifioinnin piiriin.
Lähde: Livia 18.9.2012 (Huom. Aikaisemmin on valmistunut selvitys silakan MSC-sertifioinnista/Pro Kala)