Joka syksy tai talvi tulee ensilumen aika. Toiset se yllättää (autoiliat) vaikka niin on käynyt iät ja ajat.
Satakunnan rannikolla on yksi vanha uskomus joka liittyy ensilumeen. Silakka ei lunta siedä. Silakka lähtee rannikolta loppusyksyllä kun ensilumi tulee. Ei silakka loppukevään (takatalven) lumisateita yhtään sen paremmin siedä.
Yöllä satoi maan valkoiseksi, mutta verkot oli laskettu ennen sitä ja saalista tuli mukavasti. Seuraavat reissut olikin sitten niukkaa kalan tuloa joten lähtihän se silakka rannoilta.
Ei siihen mitään tiedemiesten kikkoja tarvita selittämään ilmiötä. Lumisade liittyy sään kylmenemiseen ja satanut lumi jäähdyttää pintavettä. Silakat siirtyvät ulommas syviin vesiin silakkaverkkopyytäjän apajilta.
Tarvitaan myrskytuulia (lämpimältä kantilta)ja että vesi ”ronglaa”, nousee ja laskee vuoron perään niin rannikon kylmettynyt vesi vaihtuu, niin silakat palavat. Tai voihan se talvikin alkaa kiristää otetta silloin verkot joutavat orsille ja alkaa kevään odotus. Saa nähdä miten käy.
Toinen varma talven merkki, norsien lisääntyminen saaliissa puuttuu vielä, joten veikkaan että silakoita vielä tälle vuodelle saadaan. Norret voivat valloittaa silakka-apajat alkutalvesta niin ettei pyynti innosta. Norssi on paljon hankalampi irroitettava verkosta kuin silakka.
Tällä viikolla alkaa rysien ylösveto ettei talvi ehdi tehdä yllätyksiä niille.
HjS
