Suomen ympäristökeskuksen ennusteen mukaan sinilevät kukkivat tänä kesänä runsaasti koko läntisellä Suomenlahdella, Saaristomeren eteläosissa ja Itämeren pääaltaan pohjoisosassa. Leväpuurolle on paikoin oivat lähtökohdat, koska talven myrskyt vapauttivat pohjakerroksiin kertynyttä fosfaattia ylempiin vesikerroksiin.
Laajojen sinileväkukintojen riski on erityisesti Suomenlahdella ja eteläisellä Selkämerellä, koska pintavesien fosfaattifosforipitoisuudet ovat kohonneet viime vuoden talven lukemista. Kohonneet ravinteet pintavedessä antavat sinileväkukinnoille piristeruiskeen, mikäli kesään osuu tyyniä ja helteisiä päiviä.
Ravinnepitoisuudet ovat kohonneet myös koko Ahvenanmerellä ja Selkämerellä.
Sinileväkukintojen huippu Suomen merialuilla ajoittuu normaalisti heinäkuun lopulle ja elokuun alkuun. Välillä sinileväkukinnat saattavat jatkua paikoin pitkälle syksyyn.
Ennusteet koskevat erityisesti avomeren tilannetta
Sinileväkukintojen esiintymisriski on arvioita SYKEssä käytössä olevalla Itämeren ekosysteemimallilla. Mallin pohjalla käytetään talven seurantamatkoilla mitattuja ravinnepitoisuuksia. Ennusteen kehittymistä arvioidaan vertaamalla kesän sääoloja viiden eri vuoden virtaus-, tuuli- ja lämpötilaolosuhteisiin.
Ennusteet antavat osviittaa erityisesti avomerialueiden kukinnoista. Suomenlahden ja Selkämeren rannikkoalueilla ja Saaristomerellä sinileväkukintojen riskiin vaikuttavat muun muassa paikalliset kuormituslähteet kuten joet ja virtaukset.
Suolapulssi ei vielä vaikuta täällä
Viime vuodenvaihteessa Pohjanmereltä tullut suolapulssi ei vaikuta tämän vuoden ennusteeseen. Ruotsin meteorologisen ja hydrologisen tutkimuslaitoksen mukaan suolapulssi on saavuttanut vasta Gotlannin syvänteen.
Hiljalleen Suomen rannikkovesiä lähestyvä pulssi syrjäyttää edeltään vanhan hapettoman ja ravinnerikkaan syväveden. Näiden vesimassojen sekoittuminen pintavesiin näkyy Suomen merialueiden leväkukinnoissa vasta ensi talven jälkeen.
Lähde: Yle 4.6.2015
