Itämeren neuvoa-antavan komitean BSAC:n ekosysteemityöryhmä keskusteli 17. helmikuuta online-kokouksessa pitkän työpäivän verran tuulivoimaloiden vaikutuksista mereen ja kalastukseen. Tilaisuuden puheenjohtajana toimi Nils Höglund, Coalition Clean Baltic (CCB).
Puheenjohtaja esitteli aluksi edellisen kokouksen pohjalta tehdyn yhteenvedon, missä todettiin, että maiden välillä tarvitaan tuulivoimakysymyksessä lisää koordinaatiota, konsultaatiota ja kompensaatiota. Työryhmässä niin elinkeino- kuin ympäristöpuolella olivat samat huolet, ja nyt nähtiin, ettei ekosysteemivaikutuksia ole huomioitu riittävästi, kun tuulivoimabuumi on alkanut, huomautti Höglund.
Ensimmäinen alustus avomerituulivoimaloiden vaikutuksista ekosysteemiin, kalakantoihin ja kalastukseen oli belgialaisen tutkijan Gert van Hoey:n, Institute for Agricultural and Fisheries Research (ILVO) aihe. Hän maalasi varsin synkän kuvan tilanteesta, missä tuulivoiman rakennusbuumin alkaessa ei olla tunnistettu vaikutusten laajuutta. Yksittäisiä selvityksiä on tehty, mutta suuremman mittakaavan vaikutuksista ei ole tietoa, konkretisoi van Hoey. Rakentaminen on ollut tärkeintä eikä mallia ympäristön muutoksen seuraamiseksi ole ollut.
Tiedossa on, että tuulivoimala-alueilla kalakanta muuttuu, joko negatiivisesti tai positiivisesti, ja vaikutukset ylittävät maiden rajat, ja nyt Belgiassa on käynnistynyt pitkäaikainen monitorointiohjelma, kertoi van Hoey. Vaikutuksia on monenlaisia, ja vaikutukset voivat tulla esille vasta vuosien päästä. Negatiivisia muutoksia syntyy ainakin työn aikana, virtaukset tulevat muuttumaan ja voimala-alueesta tulee kalastuksen kannalta suljettu alue, esitteli van Hoey tilannetta.
Ympäristövaikutusten arvioinnin ohella van Hoey toi esille puutteet tuulivoimala-alueiden hallinnoinnissa. Vaikka kalastusta on entisellä teholla lähes mahdotonta jatkaa, ei tätä kuitenkaan oteta automaattisesti huomioon. Tilanteesta syntyvä korvausvelvoite on myös hankala asia selvittää, kertoi van Hoey.
Sama hallinnoinnin puute koskee van Hoeyn mukaan sosioekonomisia vaikutuksia. Tasapainon säilyttämistä kalastuksen ja kalankasvatuksen, sekä tuulivoimatuotannon välillä täytyy parantaa, jotta alueiden mahdollisuuksista tiedettäisiin paremmin, ja syntyisi parempi näkymä kalatalouden kompensaatioille, esitti van Hoey.
Puheenjohtaja avasi keskustelun tästä näkökulmasta, ja harvinaista kyllä, kommentit olivat varsin yhteneviä suuntaan, että tietoa on tarjolla liian vähän. Tämän myönsi myös komission edustaja Céline Frank, DG MARE. Hän kommentoi alustusta, että puutteita tietämyksessä on ja että Belgialla on käynnissä hyvä aloitus, mitä on syytä jatkaa. Laajempaa monitorointia valmistellaan, ja tästä on pyydetty lausuntoa ICES:ltä.
Puheenjohtaja toi asiaa lähemmäksi Itämerta toteamalla, että meri on jo nyt stressaantunut, ja pienetkin muutokset voivat saada aikaan radikaaleja vaikutuksia. Komission Frank esitti vielä, että kalojen käyttäytymistietojen puutteen ohella ei myöskään merinisäkkäistä tiedetä riittävästi. Yhdysvalloissa on tuulivoiman vaikutuksia selvitetty pidempään, ja vastaavia ongelmia on sielläkin havaittu. Uutena tietona tuli esille, että sähkökaapelien läheisyydessä on havaittu kalojen käyttäytymisessä muutoksia, ja tätä tullaan myös selvittämään lisää.
EU:n merialuesuunnittelun suosituksista kalastuksesta merituulivoimaloiden alueella kertoi Frédérick Herpers, MSP Forum (Maritime Spatial Planning). Hän esitti heti aluksi, että taloudellinen tasapaino kaikkien toimintojen kohdalla on tärkeää, ja kalastus otetaan mukaan suunnitteluun. Säädöksiä kalastuksen huomioimisessa eri jäsenvaltioiden osalta selvitetään, ja niiden hyvät ja huonot puolet tutkitaan. Asiaa koskevien lakien harmonisointi on myös ollut esillä. Herpers toi esille oleellisen kysymyksen, että miten hoidetaan kalastustehon palautus tilanteissa, missä kalastus joutuu siirtymään. Tämäkin on työn alla.
EU-tasolla merialueen suunnittelu etenee ja Herpers toi useaan kertaan esille termin vakuutus. Tällä hän kuten muutkin aihetta kommentoineet tarkoittivat tietoa siitä, miten esimerkiksi kalastus voi toimia ja jatkua, kun tuulivoima-alue syntyy. Herpers kertoi esimerkkinä kestävän ruuantuotannon, ja miten sitä on ylläpidetty huomioimalla monta elinkeinoon vaikuttavaa asiaa. Nyt tuulivoiman kohdalla keskustellaan asioista, joista emme oikeastaan tiedä mitään, huomautti Herpers. Kalastus voidaan myös kieltää kokonaan, elinkeinolle voidaan ohjata kompensaatioita, mutta toimivia säädöksiä ei saada aikaiseksi, jos elinkeinot eivät tule huomioiduksi, summasi Herpers.
Johanna Fox, WWF, alusti aiheesta sidosryhmien näkökulmasta. WWF suhtautuu positiivisesti tuulivoiman rakentamiseen, mutta edellyttää kuitenkin lisää tietoa ja ohjaustyökaluja siihen, mihin puistoja voi rakentaa. Voimalat eivät saa estää lintujen muuttoa eivätkä myöskään kalojen liikkumista, esitti Fox. Myös hän toi voimakkaasti esille tiedon puutteen etenkin yhteisvaikutusten arvioimiseksi, ja huomautti että Itämeri on jo nyt huonossa tilassa.
WWF otti kriittisen kannan tuulivoiman rakentamiseen, mutta Fox huomautti, että liikaa ehtoja ei saisi avomerituulivoimalle synnyttää, ettei tilanne tuottaisi kilpailuetua muulle energiatuotannolle. Kommentti sai jopa puheenjohtaja Höglundin hämmentymään.
Herpers kertoi seuraavaksi konfliktien ratkaisusta ja kompensaatiomalleista. MSP Forum on tehnyt ehdotuksia konfliktien välttämiseksi ja niiden ratkaisemiseksi. Keskustelun pohjalla on ajatus, että tuulivoimaloiden rakennuttajien on vastattava muutosten kustannuksista ja lupiin on saatava palautusvelvollisuus, mikä tarkoittaa, että kun voimala on käyttöikänsä päässä, on se purettava ja ympäristö ennallistettava omistajan kustannuksella.
Puheenjohtaja avasi keskustelun asiasta ja useat kommentoijat lähtivät siitä, että yhteiset pelisäännöt on saatava koko Itämeren alueelle. DG Maren Frank kertoi myös, että komissiossa on asiaa valmistelu ja jo nyt on tuulivoimayhtiöitä, jotka maksavat kompensaatioita. Herpers jatkoi aiheesta ja kertoi, että Ranskassa veroluonteisena eränä kerätään yhdestä 496 MW tuulipuistoprojektista vuosittain noin 8 miljoonaa euroa indeksillä korotettuna ja kalastajille siitä ohjautuu 2.8 M€.
Seuraava keskustelu käytiin kompensaatioista ja pääosa kommentoijista esitti, etteivät suorat rahalliset korvaukset ole ratkaisu, vaan viimeinen vaihtoehto jos muita ratkaisuja ei löydy. Elintarviketuotannon volyymin säilyttäminen nähtiin tärkeäksi, ja myös muut toimet kuten virkistyskalastus nostettiin esille, ja komissio lupasi huomioida senkin osana tulevia ratkaisuja.
Aiemmin on esitetty paikallisesti toimivan rahaston perustamista, ja tästä myös keskusteliin. Yleinen käsitys oli, ettei tämä olisi ratkaisu veroluonteisen varojen keruun ja jakamisen osalta. Nähtiin, että koska kyse on julkisesta rahasta, olisi sen käytön myös tapahduttava ohjatusti julkisorganisaatioiden kautta.
Suomessa korvaukset määrittyvät vesilain mukaan ja pitkän oikeuskäytännön perusteella, ja korvaussummat ovat yleensä hyvin pieniä. Kalastuksen menestysten määrittämiseen liittyy vielä mittausongelma eli kuinka esimerkiksi menetetty saalis todennetaan. Yksittäisten korvausten lisäksi meillä on yleinen kalatalousmaksu, jonka tarkoitus on korvata yleisen kalastusedun menetykset.
Kokouksen tarkoitus oli perehtyä olemassa olevaan tuulipuistoja koskevaan aineistoon, ja valmistella lausunto esitettäväksi seuraavalle BSAC:n ExCom kokoukselle. Hämmästyttävää kyllä, luonnos lausunnosta syntyi, eikä eriäviä mielipiteitä tällä kertaa ilmennyt vaan keskustelu toi monta hyvää lisähuomiota esille mitkä myös kirjattiin. Huoli tiedon puutteista oli yhteinen, nähtiin että yksipuolinen tuulivoiman rakentajien ehdoilla toimiva suunnittelu ei riitä, vaan kerrannaisvaikutuksien selvittämistä varten on koko EU:n, vähintään Itämeren alueelle luotava mekanismit, jotka huomioivat kaikki toimijat ja ympäristölle syntyvät riskit. Samoin rahoituksen vastuu nähtiin olevan tuulivoimayrityksillä.
Liitto oli edustettuna viime kuussa kotimaassa Metsähallituksen vetämässä tuulivoimatyöpajassa ja ero Itämeren ja EU:n mittakaavan keskusteluun oli huomattava. Meillä ei kerrannaisvaikutusten selvittämisestä edes keskustelu, todettiin vain, että sellaiset voivat olla mahdollisia. BSAC:n työpaja lähti siitä, että kerrannaisvaikutukset ovat uhka ja nyt täytyy rakentaa mekanismeja tiedonkeruun parantamiseksi ja vaikuttavuuden arvioimiseksi myös sosioekonomiselta kannalta.
Kokouksessa ei juuri huomioitu tämän päivän tuulivoiman tilannetta, missä kymmeniä hankkeita Itämerellä on jo YVA- tai lupavaiheessa. Tästä liitto huomautti kokousta, mutta vastausta ei tullut. Vaikka töitä tehdään ja yhteisymmärrys on laaja, jää nähtäväksi, mitkä ovat EU:n mahdollisuudet vaikuttaa maittain vaihtelevaan kansalliseen lupakäsittelyyn. Joka tapauksessa vie vuosia ennen kuin säädökset vaikuttavat kansalliseen lainsäädäntöön, ja samaan aikaan rakennushankkeet etenevät. BSAC toki antaa vain neuvoja, mutta kun mukana ovat niin komission kuin käytännössä kaikkien sidosryhmien edustajat, voidaan toivoa, että laineet ulottuvat meidänkin tuulipuistojen valmisteluun ja päätöksentekoon.
