Viimeaikaiseen tapaan järjestettiin Baltic sea seal and cormorant -hankkeen loppuseminaari 26.5. webinaarina. Parituntista tilaisuutta seurasi reilu sata asiasta kiinnostunutta ja sen tarkoituksena oli keskustella projektin tuloksista ja alan tulevaisuudesta.

Loppuseminaari liittyy kansainväliseen Itämeren hylje- ja merimetsoprojektiin. Se on laaja kalatalousryhmien välinen ponnistus, jonka tarkoituksena on pelastaa pienimuotoinen rannikkokalastus. Neljätoista kalatalousryhmää Suomesta, Virosta, Ruotsista ja Saksasta ovat yhteistyöprojektin takana. Yhtenä partnerina hankkeessa on ollut kalatalousryhmä ESKO, minkä alueelta osallistui haastatteluihin 15 ammattikalastajaa. Kaikkiaan kalastajia oli mukana noin 220 kuudesta eri maasta.

Seminaarin moderaattoreina toimivat europarlamentaarikot Nils Torvalds Suomesta ja Emma Wiesner Ruotsista. He esittelivät aluksi sekä omat lähtökohtansa tilanteeseen, ja toiveet saada seminaarin avulla lisätietoa tulevaan päätöksentekoon. Kalatalousryhmä ESKO:n aktivaattori Esko Taanila pohjusti aihetta kertomalla haastattelujen tuloksista, ja teemaa laajensi kalastaja Timo Matinlassi Perämereltä kertomalla arjen tilanteesta. Viesti oli tuttu ja jo vuosia esillä ollut: ongelmat ovat vain kasvaneet.

Tieteellisen näkökulman aiheeseen toivat tutkijat Staffan Waldo ja Sara Königsson, SLU Swedish University of Agricultural Sciences. Königsson esitteli hyljekannan tilannetta ja muutosta, ja esitti myös kysymyksen, mitä voisimme tehdä. Hänen ratkaisuehdotuksensa olivat varsin tuttuja: lisätään sosioekonomista tutkimusta, kehitetään hylkeiltä suojaavia pyydyksiä ja parannetaan kannanhallintaa esimerkiksi metsästämällä enemmän. Hän toi esille myös resurssikilpailun, ja vertasi hylkeitä ja kalastajia kilpailemassa samasta kohteesta, kalasta. Tämä tilanne oli selvin juuri turskan kohdalla, ja tässä kalastus vaikuttaa hylkeitä enemmän kuolleisuuteen. Tosin tällä hetkellä kaupallinen turskan kalastus on minimissä rajoitusten takia. Päinvastainen tulos nähdään meritaimenen kohdalla, ja tässä hylje verottaa pääosan.

Staffan Waldo lähestyi asiaa taloustutkijan näkökulmasta ja vertasi haittoja sekä hyötyjä niin hylkeen kuin kalastajakin kannalta. Waldo on tutkinut pitkään hyljekannan kasvun vaikutuksia, ja hänen mukaansa on selvää, että kasvava hyljekanta on vaikuttanut suoraan kalastajien määrän vähenemiseen. Luvut osoittavat, että mitä enemmän hyljevahinkoja on kirjattu, sitä enemmän on lopettaneita yrittäjiä. Trendi on nähtävissä nyt myös eteläisellä Itämerellä. Hänen päätelmänsä oli, että ekonomiselta kannalta arvioiden hylkeitä on liikaa ja optimi kanta olisi alle puolet, eli noin 10 000–20 000 yksilöä. Hän toi myös selkeästi esille, että jos toimenpiteisiin ei ryhdytä, tulee pienimuotoinen rannikkokalastus häviämään Itämereltä.

Seminaaria seuraamaan oli kutsuttu myös kaksi komission edustajaa, ja heistä Maja Kirchner, DG MARE, kertoi, että hylkeeseen ja merimetsoon liittyvät kysymykset ovat hänelle tuttuja jo vuosien ajalta, ja näyttää siltä, että tilanne on vain pahentunut. Hän esitteli vuolaasti niin vanhan kuin uudenkin rakenneohjelman mahdollisuuksia rahoittaa tutkimusta ja pyydyskehitystä. Tätä seinaarin taustalla ollut kalatalousryhmien työtä hän piti erityisen merkittävänä, ja toivoi vuoropuhelun lisääntyvän edelleen.

Micheál O’Briain, DG ENV, toi mukaan ympäristöpuolen näkökulman, ja kertoi, että niin hylkeet kuin merimetsokin, olivat suojelutyön alkaessa uhanalaisia. Edelleenkin on suotuisan suojelun taso saavuttamatta hylkeiden kohdalla joidenkin maiden alueella, mikä hänen mukaansa tarkoittaa sitä, että kannanrajoituksiin koko Itämeren alueella ei voida lähteä. Samalla hän kuitenkin korosti suojametsästyksen mahdollisuutta, ja lintudirektiivin poikkeusta kannansäätelyyn, ja kohdisti vastuun jäsenmaiden viranomaisille. Näiden mahdollisuuksien eteneminen meillä Suomessa on todettu vaikeaksi.

Keskusteluosan aluksi virolainen ammattikalastaja Janek Teinlum toi esille näkemyksen, että hylkeenkestävät pyydykset ovat omiaan nostamaan hylkeiden määrää. Tämä aiheutuu hänen mukaansa siitä, että aiemmin hylkeitä jäi pyydyksiin, ja ne kuolivat, mutta nyt pyydys on vain houkutin ja ruokinta-automaatti, mikä elättää hylkeitä. Kommentti herätti ansaittua huomiota, mutta vastauksia ei kuultu. Muuten keskustelu oli samansisältöistä kuin aina vastaavissa tilaisuuksissa.

Loppuyhteenvedossa MEP Emma Wiesner kertoi oppineensa paljon uutta ja vakuuttuneensa toimenpiteiden tärkeydestä, joita aikoo viedä eteenpäin. Hieman huolestuneempaa sävyyn asian esitti Torvalds, ja näki että meillä ei ole kohta rannikkokalastajien kestävästi kalastamaa kalaa ruuaksi, jos mitään ei tehdä. Keskusteluissa, etenkin komission O’Briainin esille tuoma tieteellisen tiedon tarve, ja sitä kautta päätösten tekeminen ei selvästi vakuuttanut Torvaldsia, koska hän totesi tutkimuksia tehdyn jo vuosia, mutta päätökset puuttuvat. O’Briain korosti myös balanssin löytämistä tiedon ja toimien välille, ja tästä Torvalds totesi, että sellaista ei haluta nähdä. Hän kertoi esimerkkinä, että jos paikallinen kala häviää ruokapöydiltä, niin se korvautuu tuonnilla vaikkapa Kaukoidästä, eikä se noin olla ekologisesti kestävää. Balanssi pitää löytää Itämereltä niin, että myös pienimuotoinen kalastus on mahdollista ja niin hylje- kuin merimetsokannat ovat kestävällä tasolla.

Kaksi tuntia kansainvälistä toimintaa, paljon valmisteluja, mutta uutta varsin vähän. Tilaisuudessa kuitenkin korostui euroedustajamme vilpitön halu ja pyrkimys korjata lukkiutunutta asetelmaa, ja päästä ratkaisuun, mikä olisi kaikkien kannalta optimaalinen. Myös, hieman yllättäen, ruotsalaisten tutkijoiden suoraviivainen analyysi tilanteen vakavuudesta oli askel eteenpäin. Nähtäväksi jää, riittääkö tämä komission hakemaksi tieteelliseksi tiedoksi. Se kyllä selvisi, ettei hyljetuotteiden kauppakiellon purkamisella ole mahdollisuuksia edetä.

Lopuksi Torvalds toi esille etenkin Suomen kirjaimellisen suhtautuisen lintudirektiiviin, ja miten yhden maan näkemys eli tässä kohtaa tiukan suojelun edistäminen johtaa ongelmiin ympäröivissä maissa, vaikka ne hoitaisivatkin kantoja säädösten mahdollistamien keinojen puitteissa. Torvalds ehdottikin, että komissio estäisi merimetson osalta jatkuvan kannankasvun, koska tutkimustietoa on jo riittävästi, ja hän myös esitti, että selvitettäisiin mahdollisuuksia tehostaa EU- ja kansallisella tasolla kannan hallinnointia.  Hylkeinen kohdalla hän esitti liberaalimpia ratkaisuja metsästää pyydysten läheisyydessä. Metsästyksen osalta hän toi edelleen esille mahdollisuutta hyödyntää myös kaupallisesti hyljettä. Loppusanoiksi Torvalds toivoi parempaa tulevaisuutta, mutta näki että keskustelu kuitenkin jatkuu edelleen.

Merimetsojen levinneisyys tuoreen lintuatlaksen mukaan: punaiset merkit vuodelta 1997 ja vihreät uusimmat pesimäpaikat.

Luken alkuperäisen raportin löydät tästä linkistä.

Katso video tästä YouTube-linkistä.

Itämeren kalatalousryhmien yhteisen Hylje ja merimetsohankkeen 26. toukokuuta järjestämän verkkoseminaarin lehdistötiedote on julkaistu https://balticfisheries.com/ kohdassa News.

Projektin suositukset, jotka on osoitettu EU:n ja jäsenvaltioiden päättäjille, löytyvät täältä https://www.sameboat.fi/wp-content/uploads/2021/06/FI-Baltic-FLAGs-Cormorants-and-seals-TNC-project-SUOSITUKSET-26.5.2021.docx