Tutkijat Heikki Auvinen ja Juhani A. Salmi julkaisivat erinomaisen kirjoituksen merimetsojen saalisvalikoimasta (TS 4.7.). On esitettävä tutkijoille suuret kiitokset sekä suoritetusta tutkimuksesta että sen selkokielisestä esittelystä.
Asiallisen tiedon jakaminen merimetsosta ei ole tähän asti ollut kovin tavanomaista. Olemme olleet pitkälti sen tiedon varassa, mitä ympäristöhallinto ja luonnonsuojelujärjestöt ovat tarjonneet. Niiden kautta saatua tietoa ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa objektiiviseksi.
En tiedä, onko sillä puolella edes pyritty älylliseen rehellisyyteen. Pikemminkin on tuntunut siltä, että on pyritty jonkinlaiseen impivaaralaiseen suojelupolitiikkaan, jossa ei ole haluttu katsoa Suomen rajojen ulkopuolelle saati tutustua ympäröivän maailman hoitosuunnitelmiin ja tapoihin hoitaa merimetsokysymystä.
Muualla julkaistuja tutkimustuloksiakaan ei ole haluttu ottaa huomioon. Tai ehkä sittenkin on, mutta on katsottu väärään suuntaan ja lisäksi ajassa taaksepäin. Tuntuu nimittäin siltä, että jotkut ympäristöhallinnossa ja myös luonnonsuojelujärjestöissä ovat konvertoineet lysenkolaisuuteen.
Trofim Lysenko oli Stalinin hovibiologi. Yhdessä nämä herrat päättivät, mikä kulloinkin olisi tarkoituksenmukaista julistaa biologiseksi totuudeksi. Jäljet kuitenkin pelottavat, eikä Trofim Lysenkosta ole tänä päivänä oppi-isäksi.
Auvisen ja Salmen tutkimus antaa toivoa siitä, että jossain on vielä sijaa arvovapaalle tutkimukselle.
Pitääkin toivoa, että riistan- ja kalantutkimus voisi jatkua Riistan- ja kalantutkimuslaitoksen vanhassa hyvässä hengessä siitä huolimatta, että tämä kansainvälisesti arvostettu tutkimuslaitos lopetettiin ja fuusioitiin eräiden muiden tutkimuslaitosten kanssa Luonnonvarakeskukseksi.
Vielä pitää toivoa, että arvostetun Suomen riista -kausijulkaisun julkaiseminen voitaisiin jatkossa taata säästötarpeista huolimatta.
Metsästäjät ja kalastajat tarvitsevat parasta mahdollista biologista tietoa toimintansa perustaksi.
Lähde: TS 14.7.2015/ mielipiteet/ Jorma Lindblom, Korppoo