Äiti halusi koneinsinööriä – tuli ammattikalastaja

Merikarvia on perinteinen kalastajakunta. Sotien jälkeen kunnan pitkä rannikko oli täynnä kalastajia. Pääasiallinen elannon lähde oli silakka. Silakkarysä poikineen pyydysti suomalaisten silloista perusruokaa. Nyttemmin porukka on harventunut. Silakkakin on menettänyt asemansa pääsaalislajina. Kuitenkin Merikarvialla on säilynyt elinvoimainen rannikkokalastuskulttuuri. Toistakymmentä ammattikalastajaa on jatkanut kaikista vaikeuksista huolimatta. Pääsaalislajiksi on jäänyt lohi.

Yksi näistä on Ari Uusimäki, ammattikalastaja vähintään kuudennessa sukupolvessa. Hän kalastaa tilalta, jonka isoisä osti ennen sotia. Isä jatkoi ja kehitti kalastusta.

Ari Uusimäki kulki isän mukana poikasesta saakka. Opiskelun ohessa kuljettiin merellä. Ylioppilaspaperit tulivat vuonna 1978. Vuotta myöhemmin hän hankki ensimmäisen oman silakkarysän.

Vuonna 1978 Ari Uusimäen isä yhdessä veljensä ja veljenpoikansa kanssa rakensivat erityisesti lohenkalastukseen sopivan lohipaatin, Unelman. Vene oli 17,7 metriä pitkä, kuusi leveä ja hytti oli keskellä alusta. Sillä käytiin ajoverkkopyynnissä Selkämerellä.

Vuosikymmenen vaihteessa urakin oli valinkauhassa. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Uusimäki oli pyrkinyt Porin teknilliseen opistoon, johon hänet hyväksyttiin. Samoihin aikoihin tuli myös tieto hyväksymisestä Paraisten kalakouluun.
– Kalakoulu kiinnosti, joten valinta sinänsä ei ollut vaikea.
– Äiti kyllä jaksaa vieläkin muistuttaa, että olisin mennyt tekuun ja hankkinut insinöörin paperit ja sitä kautta päässyt kunnon ammattiin ja oikeisiin töihin.

Kalakoulun jälkeen alkoi aikuisen miehen elämä: 1982 naimisiin, 1983 ensimmäinen oma kalastusvene, 1984 ensimmäinen lohirysä ja 1985 kolme lisää. Syksyin Uusimäki oli matruusina isän Unelmalla lohen ajoverkkopyynnissä.
– Siitä olen kyllä saanut urani parhaan tilin. Vuosikymmenen alku oli monipuolista kalastamista, kun vielä siihen aikaan meri oli täynnä turskaa. Kaikki näytti tosi hyvältä.

Sitten iskivät ensimmäiset rajoitukset. Lohirysille asetettiin aikarajoituksia 1986. Ajoverkkokalastus jätettiin sitä vastoin vapaaksi.
– Siitä asti lohta onkin sitten kalastettu täällä rajoitusten alla muutamaa 1990 -luvun alun vuotta lukuun ottamatta. EU:hun liittymisen myötä 1995 aloituspäiväksi muodostui Selkämerellä 16.6. ja ajoverkkokalastus joutui myös rajoitusten piiriin.

Ja jotta työt eivät loppuisi, niin Uusimäki aloitti velipoikansa, isänsä ja Eino Välimaan kanssa kirjolohen kasvatuksen. Kasvatusaltaissa kaloja polski aina vuoteen 2005.
– Se oli kaikin puolin kannattavaa. Meillä oli sopimuskasvatusta ja rehu saatiin alkuaikoina itse kalastetusta silakasta.
– Suurin syy lopettamiselle oli harmaahylje. Myös 2000 -luvulla lisääntynyt lupaviidakko ja vesistöntarkkailun vaatimukset vaikuttivat ratkaisuun sekä tietysti vuonna 1990 – luvun puolivälissä tehty aivan järjetön päätös, että silakkaa ei saa käyttää rehuna. Jouduimme turvautumaan tämän jälkeen ostorehuun. Millähän mandaatilla ympäristökeskus senkin päätöksen teki.
– Tämä tappoi myös meidän silakankalastuksen.

Jos ei EU, niin hylje tappaa ammattikalastuksen. Näin alkoi näyttää 1990 -luvun loppupuolella. Siian ajoverkkokalastus näivettyi, lohirysien määrää pudotettiin… Koneinsinöörin papereilla olisi sittenkin ehkä ollut käyttöä.

Uutta oli kehitettävä, hylkeenkestävää. Merikarvialaiset kalastajat, Ari Uusimäki mukana, olivat keskeisessä roolissa, kun uutta nousua rakennettiin.
– Olimme mukana Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskuksen hylkeenkestävän rysän kehittämistyössä.

RKTL:n kehittelemä mallia ei saatu lukuisista yrityksistä huolimatta toimimaan. Uuden innovaation hanke toi vuonna 2003 kuitenkin Selkämerelle.
– Meille tuli tänne neljä ruotsalaista push up -rysää kotimaisten kehittelyrysien kontrollirysiksi.
– Näimme heti, että tässä voisi olla mahdollisuus. Ostimme oman kontrollirysämme.

Loppu onkin historiaa. Push up -rysät ovat saavuttaneet Selkämeren rannikolla suuren suosion ja osaltaan rakentaneet rannikkokalastuksen tulevaisuutta. Ari Uusimäki kalastaa kimpassa veljensä Esapekan kanssa. Push up -rysiä lohen ja siian kalastukseen on viisi ja lisäksi yksi push up -mallinen suomukalarysä.

Ja kun on aktiivinen, niin se on johtanut moniin luottamustehtäviin. Ari Uusimäki toimii Selkämeren Ammattikalastajat ry:n puheenjohtajana, on Suomen Ammattikalastajaliiton hallituksen jäsen, toiminut monien kehityshankkeiden ohjausryhmässä, Satakunnan kalastusvakuutuksen hallituksen varapuheenjohtaja, Satakunnan Kalatalouskeskuksen johtokunnan jäsen jne.
– Aikaa vieväähän tämä on. Yleensä jokainen kokous vie kalastukselta vähintään päivän. Harvoin kokoukset osuvat tuulipäiville.
– Jonkun kuitenkin nämäkin hommat on tehtävä. Minusta on tärkeää, että eri päätöksenteon tasoilla kalastajien kokemukset paikallistuntemus tulee esille.