Suomen Ammattikalastajaliitto esitti lausuntonsa ehdotuksesta neuvoston asetukseksi eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien Itämerellä sovellettavien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2014. SAKL on valmistelun aikana eräin muutoksin tukenut Itämeren neuvoa antavan toimikunnan (BS RAC) suosituksia EU:n komissiolle kalastusmahdollisuuksista vuonna 2014. Kaikkien lajien osalta on oltava riittävä neuvotteluvara.
Silakka on kalastuselinkeinolle taloudellisesti tärkein yksittäinen kalalaji. Silakka on myös tärkeä laji silakkaa elintarvikkeeksi hyödyntäville jalostusyrityksille ja silakkaa rehujen raaka-aineeksi käyttäville asiakasryhmille. Komissio esittää kiintiön suurentamista 142 662 tonniin (+35 %). Jotta vuosittaiset vaihtelut pysyisivät kohtuullisella tasolla, ja elinkeinon vakauden turvaamiseksi, on elinkeino valmis jonkun verran alhaisempaan kiintiötasoon. SAKL tukee maa- ja metsätalousministeriön esitystä Suomen kannaksi (135.000 tonnia, +27 %).
Muutaman vuoden aikana rajusti pienentynyt silakkakiintiö pääaltaalla, Saaristomerellä ja Suomenlahdella on aiheuttanut pitkiä kalastuskieltoja näillä alueilla. Komissio esittää kiintiö suurentamista 143 500 tonniin (+59 %). Myös tässä esitetään jonkin verran pienempää lisäystä alhaisempaan kiintiötasoon verrattuna ja liitto tukee maa- ja metsätalousministeriön esitystä Suomen kannaksi (+30 %).
Pienentynyt kilohailikiintiö on usean vuoden aikana rajoittanut Suomen silakkakiintiön hyödyntämistä. Kilohailin osalta kanta-arvio ei riittävästi huomioi pääaltaan pohjoisosien ja Suomenlahden erilaisen tilanteen, jossa kilohailikanta näyttää olevan vahva. Silakkakiintiön järkevän hyödyntämisen kannalta kilohailikiintiö tulee olla riittävällä tasolla, kuitenkaan vaarantamatta kilohailikannan kestävää kehitystä. SAKL tukee tältä osin BSRAC:n kiintiösuositusta 250.000 tonnia EU-kalastukselle. SAKL esittää Suomen kannaksi 250 000 tonnia (+/- 0 %).
Pieni määrä suomalaisia kalastusaluksia pyytää turskaa Itämeren eteläosissa. Turskan huono hinta on vähentänyt kiinnostusta turskan kalastukseen. Itämeren turskakanta on vahvistunut. Kehityksen taustalla ovat lähinnä otollisemmat lisääntymisolosuhteet. Läntinen turskakanta ei ole kehittynyt yhtä myönteisesti kuin itäinen kanta. SAKL tukee maa- ja metsätalousministeriön esitystä Suomen kannaksi.
Lohen voimakas nousu kesinä 2012 ja 2013 kertoo pohjoisen Itämeren lohikantojen yhä vahvemmasta tilasta. Myös Ruotsin Perämeren jokiin on noussut runsaasti lohta.
Kuva 1. Lohen nousu Tornionjokeen/ lähde RKTL
ICES:n neuvonanto ei huomioi riittävästi kaupallisessa kalastuksessa viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtuneita suuria muutoksia. ICES perustaa neuvonantonsa osin spekulatiiviseen informaatioon ei-raportoidusta saaliista. Lohen osalta tieteellistä tutkimusta merellä ei käytännössä enää ole. Avomerikalastuksen vähentyessä ja mahdollisesti loppuessa viimeisetkin tiedot tilanteesta avomerellä jäävät saamatta.
Vuonna 2012 Itämeren tilastoitu lohisaalis oli 188 310 lohta. Tästä ammattikalastuksen saalis oli 130 886 lohta ja vapaa-ajankalastuksen saalis 57 424 lohta. Nykytilanteessa kalastus pyydystää vuosittain kunkin alueen lohimäärästä Itämeren pääaltaalla noin 10 %, Pohjanlahden rannikolla 20–30 % ja joissa noin 20 % (lähde RKTL). Vapaa-ajankalastuksen saaliit ovat kasvaneet ja uutena merkittävänä seikkana on ollut vapaa-ajankalastajien vetouistelun lisääntyminen eteläisellä Itämerellä. Kalavaran merkittävä uudelleenjako on meneillään ja on jo hyvin pitkälle tapahtunutkin.
Spekulatiivisen tiedon osalta voidaan todeta, että EU:n komissio ei usean valvontakäynnin aikana ole voinut todentaa Puolan väitettyä kalastusta. ICES arvioi kuitenkin, että raportoimaton ja väärin raportoitu saalis on suurusluokaltaan 30 000 lohta.
ICES:n ja STECF:n kiintiösuosituksen perusteella EU-komission kiintiöesitys pohjautuu arvioon, että pyyntikokoisista lohista Itämerellä on 1 418 000 kpl. EU:n lohikantojen hoitosuunnitelman mukaan voidaan kalastaa noin 10 % kutukannasta, vähennettynä luonnollisella kuolevuudella (hylje, taudit ym.), jolloin kalastettavaksi jää 116 953 kpl josta vähennetään alamittaiset 2 573 kpl, poisheitetyt 3 859 kpl ja Venäjän osuus 2 100 kpl. Tuloksena on komission esitys kiintiöksi eli 108 421 kpl.
Edellä mainitusta luvusta eräät tahot ovat halunneet edelleen vähentää arvioidun raportoimattoman ja väärin raportoidun saaliin 31 000 kpl, jolloin teoreettinen kiintiötaso olisi 78 000 kpl. Arvioitu raportoimaton ja väärin raportoitu saalis vähennettäisiin kaikilta jäsenmailta vaikka ei ole minkäänlaista todistetta, että tällaista saalista olisi edes olemassa. Komission tieteellinen elin STECF tähdentää, että ”ICES:n oletukset raportoimattomasta ja väärin arvioidusta saaliista eivät välttämättä pidä paikkaansa”.
Nykyisellä tasolla oleva Pohjanlahden rannikkokalastus ei mitenkään enää vaaranna alueen lohikantoja. Komission esitys 108 421 kpl on siten looginen ja tieteelliseen neuvonantoon perustuva. Itämeren neuvoa-antava komitea BSRAC esitti 108 762 kpl kiintiötä paremman neuvonannon puuttuessa ja lohikannan tilan yhä parantuessa. Esitys oli yksimielinen ja myös ympäristöjärjestöjen kannattama.
EU:n komissio esittää Suomenlahden lohikiintiöksi 7 256 lohta, peräti 53 prosentin vähennystä. Suomenlahden lohisaaliit perustuvat merkittävässä määrin istutettuihin lohiin. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on todennut kannanotossaan 2012, että ”Suomenlahden luonnonlohia saalisnäytteissä ei havaittu” ja ”Nykytietämyksen perusteella Suomen rannikon lohenkalastus ei kohdistu Viron luonnonlohikantoihin, vaan niihin kohdistuva merkittävin kalastuspaine tulee Viron rannikolla tapahtuvasta muun kalan pyynnistä ja mahdollisesta joissa esiintyvästä salakalastuksesta. Näin ollen edes huomattava Suomenlahden lohen kalastuskiintiön pienentäminen ei todennäköisesti johtaisi Viron luonnonlohikantojen nopeaan vahvistumiseen”. Laitos toteaa myös, että ”Suomenlahden lohikiintiön pienentäminen nykyisestä ei kuitenkaan merkittävästi edistäisi meritaimenkantojen elpymistä”. Suomenlahteen tehdyt mittavat istutukset jäisivät hyödyntämättä. Nykyistä olennaisesti alhaisempi kiintiötaso ei perustu mihinkään tieteelliseen arvioon kalakannan tilasta vaan perustuu täysin kolmen viimeisen vuoden saaliin keskiarvoon.
Kalastuselinkeino ja ammattikalastajat kokevat, että lohiasiassa on jo selkeitä viitteitä ajojahdista. Olemme tyrmistyneinä huomanneet, että on olemassa tahoja jotka haluavat ajaa viimeisetkin rannikkokalastajat pois mereltä. Hallitusohjelmassa todetaan, että ammattikalastuksen taloudelliset toimintaedellytykset turvataan, ja että hallitus edistää kotimaisen kaupallisesti pyydetyn kalan kulutuksen kasvua. Nyt käynnissä oleva kehitys edellyttää myös toimia.
Lähde: SAKL:n lausunto eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnalle ja ympäristövaliokunnalle 2.10.2013/ tiivistelmä
