Pelkkä kalastuksen säätely ei pelasta ahdingossa olevia Itämeren kalalajeja.
Tutkimusten mukaan Saaristomeren kuhakanta on pienentynyt. Jotkut sormet osoittavat kaupallisia kalastajia.
Kalastajat näkevät syynä hylkeiden ja merimetsojen suorat ja välilliset vaikutukset. Ruotsissa tutkijat puhuvat Itämeren laajuisesta ekokatastrofista, jossa vahinkoeläimillä on iso rooli. Pelkkä kalastuksen säätely ei pelasta Itämeren ahdingossa olevia kalalajeja.
Kuhan alamitta nousee vuoden vaihteessa siirtymäajan päättyessä 40 senttimetriin Saaristomeren 1-ryhmän kaupallisilla kalastajilla. Tämä saattaa olla Saaristomeren kuhalle sopiva mitta. Sama mitta on käytössä Ruotsin rannikolla Itämerellä.
Nykyisessä hylje- ja merimetsotilanteessa Saaristomerellä ei kuitenkaan ole syytä odottaa toisenlaista kehitystä kuin Suomenlahdella, jossa alamitta on jo vuosien ajan ollut alueesta riippuen 40–42 senttiä. Kuhan keskikoko on kasvanut, mutta saalis on romahtanut 2010-luvulla vielä enemmän kuin muilla rannikkoalueilla. Pudotus on suurempi kuin kalastajamäärän väheneminen antaisi olettaa.
Saaristomeren kuhalla ei ollut nykyisiä ongelmia aikana, jolloin kaupallinen kuhankalastus oli kaksinkertainen nykyiseen verrattuna, mutta hylkeiden ja merimetsojen määrä oli pieni. 2000-luvulla tilanne muuttui.
Harmaahyljekanta on kolminkertaistunut, ja pesivien merimetsojen määrä on kasvanut yhdestä lähes kuuteen tuhanteen pariin. Kalastajamäärän ja kalastuksen puolittumisesta huolimatta kuhakanta on kestänyt kalastusta olennaisesti heikommin.
Sekä hylkeet että merimetsot saalistavat Saaristomerellä kuhaa merkittäviä määriä. Myös saalistajien epäsuorilla vaikutuksilla voi olla iso merkitys. Kuhan kalastuspaine jakautui aikaisemmin huomattavasti laajemmalle alueelle, mutta hyljemäärän kasvaessa kuha on uinut rantavesiin.
Hylkeiden saapuminen alueille, jossa kuhakoiraat suojelevat mätiä, aiheuttaa todennäköisesti sekin suurta tuhoa. Rantamatalissa kuhat ovat myös joutuneet kontaktiin haukien kanssa eri tavalla kuin aiemmin.
Merimetsoille kuha saattaa olla entistä helpompi saalis matalissa vesissä. Useiden tutkijoiden näkemys on, että merimetsojen aiheuttama kuhien kuolevuus ei kompensoidu kuten petokalojen aiheuttama kuolevuus, vaan se on tullut merimetsoja edeltävän ajan luonnollisen kuolevuuden päälle.
Kolmipiikit sietävät merimetsoa hyvin, ja ne voivat runsastuessaan heikentää kuhan poikastuotantoa.
Kuhan vuosiluokkien runsauden on todettu määräytyvän kesän lämpötilan mukaan. 2000-luvulla tämäkin on muuttunut.
Vaikka kesät ovat olleet lämpimiä, syntyneet kuhavuosiluokat ovat jääneet pieniksi. Kun vanhemmat kuhat saalistavat nuorempia kuhia, kahden perättäisen lämpimän kesän vanhemmasta vuosiluokasta pitäisi tulla hyvin runsas. Kalastajien saaliiksi niitä ei kuitenkaan ole riittänyt. Minne kuhat ovat kadonneet?
Ruotsissa ei puhuta enää hylkeiden ja kalastuksen välisestä konfliktista, vaan koko Itämeren laajuisesta ekokatastrofista. Perämeren muikkukanta on romahtanut, ja turska on pahoin saastunut hylkeiden levittämistä loisista. Ruotsalais-tanskalaisen tutkimuksen alustavien tulosten mukaan harmaahylkeiden ravinnosta eteläisellä Itämerellä on yli 80 prosenttia turskaa.
Ruotsalaistutkijat toteavat, että jos rannikkokalastus halutaan säilyttää, tavoitteena ei voi olla hyljekantojen rajaton kasvu. Emme milloinkaan hallinnoisi maalla eläviä eläimiä vastaavalla tavalla.
Merimetson kohdalla suomalaistutkijat tulevat kiistoineen täysin jälkijunassa; Euroopassa on osoitettu tarve koko Euroopan kattavalle kannanhoitosuunnitelmalle. Euroopan parlamentti vaati kesäkuussa komissiota toteuttamaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa toimenpiteitä, joilla merimetsokantaa pienennetään kaikin keinoin merkittävästi.
Poliitikkojen on päätettävä, mitä Itämeren ekosysteemiltä halutaan. Kysymyksessä on jotain paljon enemmän kuin yksi kalalaji. Kysymys on miljoonien eurojen taloudellisesta menetyksestä.
Kysymys on kalastuskulttuurin alasajosta ja sen myötä rannikko- ja saaristoalueiden autioitumisesta.
Kysymys on resurssien kestämättömästä haaskaamisesta ja ravinteiden jättämisestä mereen.
Suomen hallitusohjelman kärkihanke ”Sininen biotalous nousuun” ei voisi olla kauempana tavoitteistaan. Suomen rannikkokalastus on romahtanut.
MARIA SAARINEN
kalatalousaktivaattori
Saaristomeren kalatalouden toimintaryhmä
OLAVI SAHLSTÉN
kaupallinen kalastaja
Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL ry:n puheenjohtaja
Lähde: Maaseudun Tulevaisuus, mielipiteet