Kalatalouden innovaatiopäivät Vantaalla

SAKL inno 1

Yleisö valmiina ja tilaisuuden moderaattori Jussi Heimonen myös 

Kalatalouden innovaatiopäivät pidettiin tällä kertaa Vantaalla, jonne oli kokoontunut yli kaksisataa sektorin asiantuntijaa. Innovaatio-ohjelmissa tuli keväällä ensimmäinen toimintavuosi täyteen ja nyt kaksipäiväinen tapahtuma kokosi alan yhteen kuulemaan, mitä ohjelmissa oli saatu aikaan. Torstai sisälsi tutustumisen innovaatio-ohjelmien kuulumisiin, alustuksen digitalisaation hyödyntämisestä kala-alalla ja Työtehoseuran raportin koulutushankkeesta. Perjantaina syvennyttiin eri innovaatio-ohjelmiin kolmessa vaihtoehtoisessa päiväohjelmassa. Päiväohjelmat käsittelevät vesiviljelyä, kaupallista kalastusta ja ympäristöohjelmaa. 

Euroopan meri- ja kalatalousrahaston Suomen toimintaohjelmaan kuuluu viisi kalatalouden innovaatio-ohjelmaa: Markkinoinnin innovaatio-ohjelma, tutkijoiden ja kalastajien välinen kumppanuus -ohjelma, kalatalouden ympäristöohjelma, vesiviljelyn innovaatio-ohjelma ja kalastuksen Blue Products -ohjelma (lisäarvotuotteet). Innovaatiopäivät järjestää markkinoinnin innovaatio-ohjelma. 

SAKL inno 2

Tapahtuman avasi kalatalousneuvos Risto Lampinen, MMM 

 

Vantaan tapahtuman moderaattorina toimi Jussi Heimonen, joka aloitti päivät vankalla rutiinilla ja kutsui mikrofonin ääreen innovaatiopäivien avaajan kalatalousneuvos Risto Lampisen, MMM. Lampinen palautti heti alkuun kaikkien mieleen, että innovaatio-ohjelmien taustalla oli ajatus, että kalatalouden kehittämispanosten kohdalla haluttiin pois yksittäisistä hankkeista, jotka päättyivät ja joista ei oikein syntynyt koordinoitua tulosta ja nyt päästään verkostoitumalla selkeästi kohti tavoitetilaa. Mukana on nyt niin julkisia kuin yksityisiäkin toimijoita, ja nyt keskitytään selkeästi työhön sekä ongelmaratkaisuun eikä hallinnointiin, linjasi Lampinen 

 

Hankkeiden sisällöstä, tavoitteista ja tapahtumista löytyy tarkemmin tietoa täältä:  

 

https://merijakalatalous.fi/innovaatio-ohjelmat/ 

 

 

Tarjolla tiivis tietopaketti 

 

Päivien ensimmäinen innovaatio on hankeohjelmien esitysten pitäminen Pecha Kucha -tyylillä eli sanottava piti puristaa reiluun kuteen minuuttiin ja automaatti siirsi kuvan 20 sekunnin kuluttua seuraavaan. Tiivistä oli, muuta moni asia terävöityi ja löysi ydinteesinsä. 

 

SAKL inno 3

 

Tilaisuuden järjestelyistä vastannut Katriina Partanen, Pro Kala, korkkasi uuden formaatin ja kertoi elinkeinokalatalouden  markkinointiohjelmasta. Partanen toi esille, että tätä ohjelmaa toteutetaan tiiviissä yhteistyössä organisaatioiden ja alan yritysten kanssa. Sähköinen media on erittäin tärkeä työkalu kuluttajien tavoittamisessa ja siksi kotisivuille, prokala.fi, kerätään ajankohtaista tietoa ja sieltä löytyy myös media- sekä kuvapankki. Facebookissa on kaksi profiilia, joista toisessa keskitytään kalaruokaan ja sen valmistukseen ja toisessa uutisiin sekä tapahtumiin. Näiden lisäksi on oma ryhmä, jossa keskitytään kalaruuan syömiseen ja kuluttajien ideoihin käyttää kalaa. Instagramissa jaetaan kuvia ja viimeisimpänä tulokkaana on Twitter, jossa näistäkin päivistä twiitataan. 

 

Partanen kertoi, että alan vienti ja kansainvälistymisen edistäminen on yksi osa ohjelmaa. Suurin yksittäinen ponnistus on maaosaston järjestäminen Brysselin Seafood Expo – messuille, nyt neljännen kerran peräkkäin ensi huhtikuussa. Sinne osallistuu kuudesta kahdeksaan yritystä, ja se on maailman suurin alan messutapahtuma ja siellä on hyvä olla esillä, tiivisti Partanen.  

 

SAKL inno 4

 

Tutkija Jouni Vielma , LUKE, kertoi vesiviljelystä. Tässä osiossa on mukana yhdeksän partneria tutkimuslaitoksista yrityksiin. Vielma kertoi toimintaympäristön muutoksista ja lohen hinnan noususta, mikä on vaikuttanut kehitykseen, sekä kasvatustekniikan kehityksestä. Ympäristöluvituksessa on myös tapahtunut muutosta, kun AVI:t ovat alkaneet myötää suurempia lupia merialueille ja kiertovesilaitoksiin.  

 

SAKL inno 5

 

Tässä välissä moderaattori totesi uuden esitystavan haasteet, mutta myös toimivuuden. Tätä tuli seuraavaksi testaamaan tutkija Ari Leskelä, LUKE, joka kertoi tiiviisti perjantain rinnakkaisohjelman eli kalastajien ja tutkimuksen välisen kumppanuusohjelman sisällön teemat ja tähän mennessä saavutetut tulokset.  

 

SAKL inno 6

 

Guy Svanbäck, Österbottens Fiskarförbund, jatkoi kertomalla uusien tuotteiden innovoinnista kalojen sivuvirroista. On aivan selvää, että meidän täytyy pystyä tulevaisuudessa hyödyntämään paremmin kalaraaka-aine ja minimoimaan hävikki, Svanbäck tiivisti tavoitteet. Tämän ohjelman tavoite on saada aikaan taloudellista kasvua elinkeinolle löytämällä lisäarvotuotteita silakasta ja vähäarvoisista kaloista, ja sivuvirroista. Yhtenä työkaluna Svanbäck toi esille fraktioinnin, jolla on mahdollista hyödyntää kala ja sivuvirrat paremmin eristämällä proteiinit, öljyt ja kiintoaineet omiksi ryhmikseen. Tulosten käyttökohteita on selvitetty hankkeen puitteissa ja erilaisia ideoita on jo tullut esille, kuten nyhtökala ja silakkapohjainen surimi.  

 

SAKL inno 7

 

Viimeisen paketin tarjoili Aki Mäki-Petäys, LUKE, ja hänen aiheensa oli kalatalouden ympäristöohjelma. Hän kertoi laajasta yhteistyöverkostosta ja esitteli työryhmänsä.   

 

Laajan ja monipuolisen ohjelman esityksien materiaali on katsottavissa täältä:  

 

https://merijakalatalous.fi/innovaatio-ohjelmat/innovaatiopaivat/ 

 

SAKL inno 8

 

Keskustelua jatkettiin paneelissa 

 

Asiatykityksen jälkeen seurasi paneelikeskustelu juuri osa-aluettaan innovaatio-ohjelmista esitelleiden toimesta, jossa sitten luodattiin kommenttien ja kysymysten ohjaamana väljemmällä tahdilla yleisöä kiinnostaneita aiheita. Kysymykset tulivat yleisöltä nimettömästi ruudulle ja niitä kertyi heti nettiyhteyden avauduttua paljon, muutamassa sekunnissa yli viisikymmentä. Ensimmäinen kysymys panelisteille oli, että miten innovaatio-ohjelman toteuttamistapa on toiminut. 

 

Vielma kertoi, että alussa oli hieman käynnistysongelmia, mutta nyt ollaan hyvin liikkeellä. Tällainen verkostoiminen, jossa saadaan yhdessä mietittyä toimien painopisteet, on päällimmäinen oppi, joka on jäänyt alkuvaiheesta mieleen. Partanen koki tällaisen toimintamallin olevan luontevaa jatkoa sille, mitä Pro Kala on toteuttanut aiemminkin. Positiivista on, että tämä on pidempiaikainen hanke ja ohjelma mikä tuo paljon mahdollisuuksia suunnitteluun, kun ei tarvitse olla koko aikaa aloittamassa tai lopettamassa hanketta. Leskelä jatkoi samoilla linjoilla, ja totesi että matkan varrella on opittu paljon ja uusia näkökulmia asioihin on syntynyt. Svanbäck piti hyvänä myös aloitukseen mennyttä aikaa, jolloin hiottiin yhteen ryhmän toiminnan. Nyt ollaan hyvin liikkeellä ja toivottavasti asiat etenevät samalla tavalla, jatkoi Svanbäck. Moderaattori heitti väliin nopean yleisökysymyksen, että mikä on mielenkiintoisin uusi tuote, joka on tullut eteen, ja Svanbäck vastasi, että kun kokonainen silakka hienonnetaan, ja muovataan se uuteen uskoon, näyttää siltä että nämä tuotteet voitaisiin saada kohtuullisen nopeasti eli muutamissa vuosissa markkinoille. Mäki-Petäys myötäili aiempia kommentteja ja piti pitkäjänteisyyttä hyvänä asiana.  

 

Monenlaisia kysymyksiä ilmestyi taululle ja moderaattori kertoi, että nämä säilytetään ja otetaan huomioon, vaikka niihin ei aikataulusyistä kaikkiin ehditä vastata. Keskustelu kävi kalankasvatuksen luvituksesta hyljevapaisiin alueisiin heijastaen alustusten aiheita.  

 

SAKL inno 9

 

Digiloikka tiedossa kala-alallekin? 

 

Ensimmäinen inno-ohjelman ulkopuolelta tullut aihe oli Digitalisaation hyödyntäminen kala-alalla, josta oli alustamassa Kimmo Suominen, Rohjeta Advisors yrityksestä. Suominen heitti heti esille teesinsä, että bitit syövät atomit. Digitalisaatio tulee korvaamaan osin kynällä, paperilla tai lihasvoimin tehdystä työstä, ja niitä voidaan tulevaisuudessa tehdä yhä enemmän automaattisesti. Olemme neljännen teollisen vallankumouksen keskellä. Keskeistä on, että tietoa pystytään keräämään joka paikasta, ja sen hyödyntämisessä on monenlaisia mahdollisuuksia. Tästä yksi esimerkki on hyljekarkottimiin liittyvät detektorit, jotka tunnistavat hylkeen ja laukaisevat häirinnän. Kalatalouden kohdalla maailmalla tapahtuu paljon ja meilläkin on selvitelty digitalisaation vaikutuksia esimerkiksi ruokaketjun kehityksessä. Alkutuotannossa uusilla ratkaisuilla voisi olla mahdollista tehostaa toimia eli säätää aikaa ja rahaa, summasi Suominen. 
      

SAKL inno 10

 

Pitkän ja antoisan päivän päätteeksi Minna Mattila-Aalto ja Anu Ahtela, Työtehoseura, kertoivat yritystoiminnan kehittämisen koulutushankkeesta ja jakoivat todistukset valmennusohjelman läpäisseille. Kalastajia oli mukana useita ja todistuksen saivat Jarno Aaltonen (toinen vasemmalta), Mikael Lindholm, Olavi Sahlsten (toinen oikealta) ja Seppo Salokangas. 

Vaikka tilaisuudessa oli runsaasti osanottajia, jaksettiin silti olla aktiivisia, mikä on varsin harvinaista tällaisissa asiantuntijatilaisuuksissa. Tästä lienee pääteltävissä, että kalatalous kiinnostaa ja siinä on nostetta. 

 

Tutkijat, hallinnon ihmiset ja yrittäjät yhteen 

SAKL inno 11

Innovaatiopäivät jatkuivat perjantaina kolmella erillisellä tilaisuudella, joista kaupallisen kalastuksen ohjelmaa luotsasi Kim Jordas, Suomen Ammattikalastajaliiton toimitusjohtaja. Hän luonnehti tilaisuutta toteamalla, että on jännittävää nähdä, miten pitkälle ensimmäisen toimintavuoden aikana on päästy. Elinkeinon piirissä odotetaan kovasti konkreettisia tuloksia. Jordas oli paikalla myös viime vuonna ja hänestä on tärkeää, että tutkijoiden ja hallinnollisten toimijoiden lisäksi tilaisuuteen osallistuu myös yrittäjiä. Jordasin iloksi innovaatiopäiville ilmoittautuneista noin kolmannes on nimenomaan elinkeinonharjoittajia ja yritysten edustajia. Kalastajia tosin vain alle kymmenen. 

Kalatalouden keskusliiton toiminnanjohtaja Vesa Karttunen toimi puolestaan innovaatiopäivien ympäristöosion puheenjohtajana. Myös hän osallistuu päiville toista kertaa, samassa roolissa kuin viime vuonna, ja hän pohti, että nämä tilaisuudet ovat olennaisen tärkeitä tiedon levittäjiä, jos ajatellaan, että hankkeilla tuotettavaa tietoa halutaan saada hyödynnettyä käytännössä. Kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnittelu alkaa ensi vuonna, mikä korostaa tilaisuuden merkitystä. 

 

Rinnakkaisohjelma kaupallinen kalastus 

 

SAKL inno 12

  

Toinen tapahtumapäivä alkoi kuten edellinenkin, heti asiaan.  Kalojen vierasainepitoisuudet – seurantaa ja tiedottamista oli Panu Rantakokon, THL, aiheena. Etenkin vierasaineet ovat puhuttaneet viime vuosina ja näitä asioita Rantakokko valotti inno-ohjelman puitteissa tehtyjen selvitysten pohjalta. 

 

Rantakokko kertoi heti hyviä uutisia. Silakan vierasainepitoisuuksien lasku on jatkunut niin, että perusteet rajapituuden nostoon seitsemästätoista (17cm) yhdeksääntoista (19 cm) on olemassa vaikka joku yksittäinen näyte voikin mennä yli. Vuoden 2016 mittauksissa alle 19 cm alittaa jo raja-arvot, ja isoille 18-19 cm silakoilla rajat ylittyvät enää paikoin Selkämerellä ja Perämerellä. Suunta on kuitenkin laskeva edelleen koska samoilla alueilla 18-19 cm silakoilla kevään 2018 mittauksissa arvot alittuivat. Viimeinen mittaussarja tehdään ensi keväänä, ja silloin keskitytään yli 19 cm silakkaan, ja seurataan, jatkuuko laskusuunta. Neuvottelut poikkeuslupa ja raja-arvoasiasta Itämeren piirissä ovat Rantakokon mukaan ensi keväänä. 

  

Tutkija toi myös esille mahdollisia tulevaisuuden kontaminaatteja kuten kloori-, bromi ja fluoripitoisia yhdisteitä, joiden osalta ei ole ruualle asetettu raja-arvoja. Mm. PFAS – yhdisteitä on päätymässä vesistöihin, mutta nyt jo on näkyvissä, että pitoisuudet ovat laskussa. Yhdisteitä on kuitenkin paljon, 4 000 – 5 000 erilaista, ja yllätyksiä ei voi sulkea pois.  

 

Kommenteissa tulivat luonnollisesti heti esille hyvät uutiset silakan osalta. Asia on etenkin Suomen intresseissä, koska silakka on meillä tärkein saalis. Tilanne kiinnosti myös paikalla olleita kaupan- ja jalostuksen edustajia, ja etenkin aikataulu herätti kommentointia. Tähän ei ministeriönkään edustajalla ollut tarkempaa tietoa esittää kuin että asia otetaan esille. Rantakokko ,  korosti että laitoksella on nyt selvä tahtotila edistää kalan käyttöä ja kertoa että tilanne on nyt hyvä. Laskua myös äidinmaidossa tehdyissä tutkimuksessa ja tätä selvitystä ollaan myös jatkamassa. 

 

Aktiivinen yleisö ei päästänyt tutkijaa vielä pois, vaan kysyi media esille tuomaa uutta mörköä eli mikromuovia. Tähän Rantakokko totesi käytännön esimerkein, että kyse on enemmänkin mediahypetyksestä. Mikro on lähinnä makroa eli muoviroskaa ja suurin syyllinen on pihalla eli autojen kumi ja sekin haitta on hyvin suhteellista. Näyttöä ei varsinaisesti ole, vaikka näytteitä on. Jos tilannetta verrataan muihin tekijöihin, olutta pitäisi juoda 3 000 litraa jotta riski mikromuovin riski täyttyisi. Terveysvaikutuksesta en löysi rumpua, summasi Rantakokko. 

 

Hyljevahinkojen vähentäminen 

 

SAKL inno 13

 

Tutkimusinsinööri Esa Lehtonen, LUKE, aloitti kertomalla, että yhteiskunta on päättänyt, että hylkeitä pitää olla, ja vaikka hankkeilla ei tuota asiaa voida ratkaista, voidaan tilannetta auttaa kehittämällä muun muassa karkottimia. Samoin hän toi esille, että tämäkään osa työstä ei toimisi ilman hyvä tiimiä, ammattikalastajia. 

 

Hyljekarkottimia on nyt testattu kesä Loviisassa, ja pääasia tässä on tutkia, onko epämiellyttävällä äänellä vaikutusta hylkeeseen. Pyyntilaite on asennettu molempiin vertailurysäparien PU-rysiin, joissa on karkotin. Päällimmäinen havainto on, ettei aikaisempiin vuosiin verrattuna hyljehavaintoja ei ole ja saalista on tullut tasaisemmin. Varsinainen analyysi tehdään talvella. Naantalissa alkoi loppukesällä hyljevapaan pyyntialueen testi ja tästä ei ole vielä saatu tuloksia. 

 

ProtoRhino Oy ja Prizztech laitesuunnittelijoiden kanssa ovat kumppaneina hyljedetektorin kehittämisessä. Detektori on laite joka tunnistaa hahmon, tässä tapauksessa hylkeen, ja näin voidaan käynnistää karkotin kun hylje tulee pyydyksen lähelle. Kalastajat ovat kehitystyössä mukana ja kenttäkokeet on aloitettu tänä syksynä Porissa.  

 

Karkotinhakkeiden rinnalla testataan myös hylkeiden pyyntiä, mikä tapahtuu rysillä elävänä. Pyyntilaitteita on nyt testikäytössä kymmenen. Ilman näitä on tiedossa katastrofi, luonnehti Lehtonen ja korosti, että tässä pyydetään ja saadaan vain ongelmahylkeitä. Menetelmää tullaan kehittämään myös ensi vuonna ja kalastajayhteistyö on nähty ensiarvoisen tärkeänä.  

 

Lisää tietoa edellisistä hankkeista löytyy täältä: 

 

http://sakl.fi/index.php/fi/innovaatio-ohjelma 

 

Uutta tekniikkaa kalanpyydyksiin 

 

Hyljekarkottimien ja pyydysten ohella on tutkittu erilaisten uusien keinojen soveltuvuutta kalastuksen tehostamiseksi. Kolmen kalastajan yhteistyönä on aloitettu kokeilut led-valon käytöstä kalojen houkuttelemiseksi, mutta tästä ei olla vielä saatu tuloksia. Toinen innovaatio voisi olla saalislaskuri, jolla saataisiin reaaliaikainen tieto saaliin kertymisestä, ja vältetään turhat käynnit pyydyksillä, kun ilmoitus tulee suoraan kännykkään. 

 

Lehtonen korosti, että ideoita tarvitaan koska hyljeongelma on niin rankka. Yksi sellainen on vahtikoira eli itseohjautuva laite, joka kulkee pitkin verkkoja ja karkottaa hylkeet. Laitteella on globaalit markkinat ja jotta kehitystyö olisi mahdollista, näin täytyy perustan olla koska laite on kallis. Toinen ratkaisu voisi olla mobiili laite, jolla ”rauhoitetaan” pyyntiajaksi yksi apajapaikka. Sähkökäyttöinen kalastusvene on suunnitteilla ja pyydystekniikkaa kehitetään. Näissä kohteissa tärkeintä ovat kalastajien ideat ja yhteistyö elinkeinon kanssa tärkeää, summasi Lehtonen. 

 

Kommentteja tuli heti runsaasti. Lehtosen tekemään työtä kiitettiin useammassakin puheenvuorossa. Hankkeessa mukana oleva kalastaja Mikael Lindholm kertoi positiivisista ensimmäisistä kokemuksista, mutta kertasi myös tosiasia, ettei näillä tilannetta ratkaista. Apua saadaan joillekin kalastajille, mutta hinta on korkea, 20 000 euroa on yhdelle karkottimelle likaa ja koska summa nousee monikertaiseksi koska karkottimia täytyy olla useita. Myöskään käyttöikää ei vielä tiedetä ja myrskyt sekä muut olosuhdemuuttujat luovat lisäriskejä. Katse on kohti ympäristöjärjestöjä, joiden pitäisi herätä päätöksiin. Samaa sanoma jatkoi toinen kalastaja Jarno Aaltonen, jolla oli hyviä kokemuksia pyyntilaitteesta. Huoli on kuitenkin kova, että miten homma jatkuu. Kalastajilla on myös huoli myös asiakkaista, kun kalaa ei tule. Miksi kalastaja aina maksaa muiden päätöksistä. Kyllä nyt on vastuu valtiolla ja ympäristöväellä, jatkoi Lindholm. 

 

Katseet kääntyivät ministeriön edustajan suuntaan, ja Risto Lampinen totesi tilanteen ja toi esille myös ongelman metsästyksen lisäämisen vastaamaan kiintiötä. Tätä ei nyt pystytä käyttämään kuin pieneltä osin ja syynä Lampinen näki kauppakiellon. 

 

Silakasta ja särjestä proteiinia 

 

SAKL inno 14

 

Kaisu Honkapää, VTT kertoi kalaproteiinista ja antoi esimerkkejä, miksi niitä kannattaa puhua. Suomessa kalastetun silakan proteiinimäärä on noin 22 miljoonaa kiloa mikä vastaa koko Suomen siipikarjalihan proteiinituotantoa. Kuitenkin vain 3 % silakasta käytetään ruokana. Tässä on valtava potentiaali, Esitti Honkapää. 

 

Proteiini otetaan talteen fraktioimalla tuote kolmeen osaan. Protetiinin lisäksi saadaan myös öljyjä ja kiintoaineita. Lopputuote on ekologinen proteiini ja samalla myös terveellinen. Tavoitteena hyödyntää koko kala ja tältä pohjalta uusia tuotteita voi syntyä. Mitä pidemmälle fraktiointia viedään, voidaan jakeita nostaa erikoistuotteiksi joilla korkeampi hinta. Käyttö on kuten lihatuotteissa, ja surimityyppiset tuotteet ovat mahdollisia ja nyt jo valmistetaan proteiinijauhetta urheilijoille. Mahdollisuuksia on runsaasti. 

 

SAKL inno 15

 

Jos tuotteesta saadaan parempi hinta kuin kalajauhosta ja öljystä, voidaan raaka-aineesta kuten silakasta maksaa enemmän kuin hinta nykyisin on. Arvokkaampi tuota parantaa kannattavuutta, mutta pienen mittakaavan tuotantoa ei kannata ajatella, opastaa tutkija. Silakassa on potentiaalia koska volyymiä on tarpeeksi ja hinta on riittävän alhainen. Särki on niin hajallaan, ettei se voi olla pääraaka-aine, mutta tuotteen osana kyllä, jos käsittelylaitteisto on olemassa. Perattua kalaa ei myöskään voida käyttää kannattavasti eli fraktioinnin on tapahduttava kokonaisesta kalasta, silakasta. Tässä toimintamallissa ei olla havaittu ongelmaa elintarvikelaadun kannalta. 

 

Kun hyvät uutiset jatkuivat, tuli myös kommentteja. Monenlaisia tuoteideoita esiteltiin, ja kaupan puolelta heitettiin jo suora kysymys jalostukselle: milloin saadaan ensimmäiset silakkasurimit tai kalapuikot. 

 

Kalan sivuvirroista hyvinvointituotteita 

 

SAKL inno 16

 

Jaakko Hiidenhovi, LUKE jatkoi samalla sektorilla ja esitteli kalan sivuvirroista saatavia lisäarvotuotteita, jotka saadaan eristämällä arvokomponetteja kuten peptideitä, öljyjä jne. Sivuvirrat tarkoittavat perkuujätettä ja fileointijäännöksiä, ja näistä tutkittu mitä voisi komponentteja saada ja kuinka niitä voitaisiin hyödyntää. Esimerkiksi lahnan ja ahvenen mäti ovat d-vitamiinipommeja kunhan ne pakastetaan ensin. Bioaktiiviset peptidien antibakteerisilla ominaisuuksilla olisi kysyntää ravintolisinä, kosmetiikkatuotteissa ja lääkemarkkinoilla.  

 

Esimerkiksi Hiidenhovi nosti DPP4- entsyymin ja diabeteksen. Tätäkin entsyymiä saadaan silakan sivuvirroista ja tästä on koetuloksia diabeteksen hoidossa. Voidaan sanoa, että kotimaisetkin sivuvirrat ovat potentiaalisia kehityskohteita, huomioi Hiidenhovi. Suomut ovat myös mielenkiintoinen kohde. Proteiinia ja mineraaleja paljon. Esimerkiksi kalaperäiseen gelatiiniin on kiinnostusta koska se on puhdasta eikä siihen liity uskonnollisia esteitä. Ne ovat myös hyvä kalsiumin lähde mikä imeytyy nopeasti.  

 

Esityksessä edettiin jo niin spesifisiin asioihin, että laajoja kysymyksiä ei tullut, mutta positiivisia kommentteja sitäkin enemmän. Hiidenhovi kiteytti asian hyvin itse kun totesi, että meillä on paljon erilaisia mahdollisuuksia ja nyt edessä on yhteistyössä yritysten kanssa hakea tuotteita joita voidaan tehdä. 

 

Uusia kalatuotteita tutkimuksen avulla  

 

SAKL inno 18

 

Saska Tuomasjukka ja Anu Hopia, Turun yliopisto, toivat valaistusta uusiin kalatuotteisiin. Tuomasjukka totesi heti aluksi perusongelman eli että maailmalla on paljon hyviä uusia tuotteita, mutta vika on, ettei niissä käytetä suomalaista kalaa. Yksi reitti eteenpäin on myydä vanhoja tuotteita valmistettuna uusista kaloista. 

  

Kala on seuraava buumi vihanneksien jälkeen jos kalatoimjat ovat hereillä. Vähittäiskauppa on valmis huolehtimaan myynnistä. Jotta konsepti toimii, on kaupassa törmättävä helposti uusiin tuotteisiin. Kysymys on, että ollaanko kalapuolella valmiita tähän. Silakkamarkkinoiden konsepti ei riitä, Tuomasjukka esitti. Paitsi että kala on terveellistä niin tuote voidaan tehdä kotimaisesta kalasta, mikä on iso arvo. Esimerkiksi silakkamassan tuotteissa pitää kiinnittää enemmän huomiota tuotteiden säilyvyyteen, jotta se on myytävissä pidemmän aikaan.  

 

Miksi silakkaproteiinia ei vielä nähdä esimerkiksi surimissa on sen väri. Prosessi kaipaa muutoksia ja tähän on pystytty vaikuttamaan, jolloin päästään tekemään houkuttelevampia tuotteita. Sushi tuli valtavirraksi viisitoista vuotta sitten ja sama mahdollisuus on kotimaisesta silakasta tehdyllä surimituotteella (surimi on kalaproteiinin ja kananmunavalkuaisen yhdistelmä). Tekniikka ja prosessit ovat olemassa, mutta ovatko yritykset ja kalastus valmiina. Kotimaisuus on vahvuus ja kun tuotteet tuodaan edustavasti esille, siinä on mahdollisuus. Jonkun pitäisi investoida tähän haastoi Tuomasjukka. 

 

Anu Hopia korosti, että tuotekehitysprosessi yhteistyössä yritysten kanssa. Mukana ovat niin kuluttajatestaukset kuin yhteinen lanseeraustapahtumakin. Lähtökohtana on kuitenkin yritysten tarpeet ja hankkeet. Yhdessä rakennetaan tiedonsiirto ja vuoropuhelu yritysten ja tutkijoiden kesken, ja saadaan kuluttajapalaute tuotekehityksen eri vaiheessa. Tällä prosessilla yritys saa monipuolisen tietopaketin palautteineen omasta tuotteestaan käyttöönsä. Työpajoja jatketaan talven aikana ja tammikuussa on yhteinen työpaja, jossa keskitytään tutkimuskumppaneiden tulosten analysointiin. Mukana on nyt ollut kaksi yritystä tuotelanseeraukseen saakka ja viisi yritystä on osallistunut eri vaiheisiin. 

 

Rinnakkaisohjelman esitysmateriaali löytyy täältä: 

 

https://merijakalatalous.fi/innovaatio-ohjelmat/innovaatiopaivat/ 

 

 

Positiivisessa hengessä käydyt keskustelut ja monipuolinen, jopa hyviä uutisia sisältänyt tapahtuma sujui samalla vauhdilla viimeiseen minuuttiin saakka. Loppupuheet jäivät, mutta ne korvautuivat varmasti kaikille monipuolisella tietopaketilla, jonka innovaatiopäivät tarjosivat. Edellisellä kerralla esillä oli lähinnä projektien taustojen ja tavoitteiden esittelyä, nyt oltiin jo tuloksissa kiinni.  

 

Mitähän vuoden päästä kuullaan, jos kehitys on näin nopeaa. 

 

 

 

Ajankohtaista

Kaikki Sähkeet

Kaikki Tiedotteet